Mikä siinä on et jos ystävänpäivän on yksin, nii tuntuu et on aina yksin? Vaikkei se tietenkään oo oikeesti niin ees, mut just se päivä kun tahtois et toinen ois siin vierel ni eihän se oo siinä.. Sit tuntuu ettei missään oo enään mitään järkee ja ettei mihinkään voi uskoa/luottaa?
Eihän tossa ystävänpäivässä oo mitään järkeä...