IRC-Galleria

kävin taas Koivukylässä.

Ei oikeastaan sen takia että minulla olisi rutiinia, vaan sen takia että mitään rutiinia ei ole. Kaikki on samaa harmaata, tylsää leijumista. Mikään ei ole pahempaa kuin se, että on vapaa-aikaa vaikka kuinka paljon mutta ei innosta oikeastaan tehdä yhtään mitään muuta kuin jumittaa koneella. Edes musiikki ei oikein inspiroi, ei kuuntelun eikä tekemisen puolesta. Päivä toisensa jälkeen kuluu siihen rutiiniin että pelaan Civilization IVtä, teen lenkin ja punnerruksia ja sitten pelaan taas Civiä. Väliin mahtuu luultavasti jotain pientä, muuta, pointitonta puuhaa.

Ensimmäistä kertaa elämässäni minua ihan oikeasti ahdistaa tälläinen tilanne mikä oli elämäni normia koko varhaisen teini-ikäni. Valvon myöhään ja herään myöhään. Vaikka lukio oli loppuaikoina lähes sietämätöntä ajoittain tajuan että se johtui siitä, että kertauskursseihin mennessä lukio oli muuttunut vähän samanlaiseksi. Kertauskurssit olivat paskaa vituttavaa jönkkää jossa ei menty edespäin. Nyt elämäni on yhtä kertauskurssia. Periaatteessa mahdollisuudet tehdä vaikka mitä ovat loputtomat mutta silti en saa irti itsestäni tarpeeksi tehdäkseen oikeastaan yhtään mitään mikä loppujen lopuksi antaisi minulle minkäänlaista kestävää tyydytystä. Civikin melkein enemmän vituttaa kuin on kivaa.

Kaverit tappelee keskenään siitä minne minun pitäisi mennä viikonloppuna messengerin massa-inviteissä mutta ne joiden kanssa todella haluaisin olla eivät ole läsnä tai sitten tilanne ei ole sopiva heidän tapaamiseen.

Luojan kiitos on edes kesätöitä, ei tartte odottaa kuin pari kuukautta että saa edes jotain järkeä taas elämään. Toisaalta kun tajuan miten paljon kaipaan rutiinia ja säänönmukaisuutta elämääni tajuan myös persoonallisuuteni piirteet joita inhoan eniten, en sen takia että ne olisivat iljettäviä vaan sen takia että ne ovat liian harmaita edes inhottavaksi, edes oikeastaan huomattavaksi. Tai ehkä se, että en tee mitään, en jaksa tehdä mitään, minulla ei ole inspiraatiota tehdä mitään saa minut vain tuntemaan itseni suunnilleen yhtä kiinnostavaksi kuin sementtilohkare.

Tilanne on verrattain sietämätön.

ainiin. isoäitini on joutunut sairaalaan.

huoh.

Voisi huomenna varmaan yrittää koppeutua käymässä kirjastossa ja postissa. Pitäs laittaa 1-2 (kunpa se yks jaksais nyt laittaa osotteensa) kappaletta levy menemään. Oon myynyt kohta 40 kappaletta Experimentiä. woaw. Sitten pitäisi käydä kirjastossa kanssa palauttamassa yksi kirja, lainaamassa yksi toinen ja jos sitten vihdoinkin tekisi ne levyvaraukset. Lisää NINiä ja sit Faith No Morea pitäis lainata.

Saa nähdä jaksanko edes lukea tota harvinaisen hitaasti käyntiin lähtevää Lemin kirjaa loppuun. :/

Varmaan arvaatte mitkä kirjotukset tänään oli? Mjoo. No mitä tähän sanois, ainoa aine josta olen jokseenkin huolissani kun oon semisti keskinkertainen siinä vaikka tykkäänkin siitä. Periaatteessa minun ei edes tarvitsisi huolehtia tästäkään kun ne kai yliopistoissa kattoo vaan yhe nreaalin arvosanat ja repäsinhän jo historiasta sen L:än. Oishan se kuitenkin kiva pärjätä aineissa mistä tyykkää mut aina ei voi olla kaikkea. Ja jotenkin yhteiskuntaopin jutut ei ole samalla tavallaa kristallisoitunut sellaseksi järkeväksi saumattomaksi kokonaisuudeksi kuin historian jutut. Teorisoin että kyseessä on eräänlainen timantti-ilmiö. Hiilestä tulee timantti kova paineen alla, sama asia minun historianopiskelun kanssa. Ehkä se ultrakova henkinen paine ja psyykkaus aikoinaan vaikutti siihen miten sisäisten sen ja esim. perusteet. Syksyyn mennessä jolloin aloin taas lukemaan yhteiskuntaoppia otin opiskelut jo paljon relammin. Toisaalta tietty sellainen järjestelmä(llinen) ajattelu mitä hissan opiskelu treenaa auttoi nyt tuon YHnkin kanssa. Ja monen muun jutun kanssa.

Sain nyt tehtyä kuitenkin kuus tehtävää, kaks niistä jokereita jotka vaikutti menevä ihan hyvi. Pari jäi kohtuu laihoiksi vastauksiksi. Tuskin nyt mitään kovin kosmisia arvosanoja on odotettavissa. Tai ehkä on. Kovin, kovin vaikea arvioida.

Taisin olla kolmas joka palautti eli aika nopeasti sain taas valmiiksi...takki oli vähän tyhjä loppua kohden kyllä.

Mut nyt on sitten tämä kirjoitusrulianssi ohitse, kokonaan, ellen sitten failaa jotakin näistä kirjoituksista mikä on erittäin epätodennäköistä. Nyt onkin sitten edessä "vaan" yliopiston pääsykokeeseen lukeminen, mutta ennen sitä taidan huilata vielä tämän viikon loppuun.

Ohi on!

Tänään oli ruotsin kirjotukset. Ruotsi on jännä aine kun en osaa yhtään arvioida miten se menee. Tuntuu aina että se voisi mennä päin helvettiä, mutta toisaalta olen aika usein saanut siitä keskivertoja tai hyviä arvosanoja. No. Kirjotusten optiselle lomakkeelle tuherrettava osio oli ihan suht OK, A-puoli helpohko, B-puoli juuri sitä replankeksimistä mitä inhoan ruotsissa ja lopuksi oli tietysti iki-ihanat kort skriftliga meddelandet jotka meni nyt miten meni. Niin joo muuten tuossa b-puolen tehtävässä mainitsin Meshuggahin koska sain jonkin sortin kohtauksen kun piti kirjottaa jotain ruotsalaisesta musiikista ja oon semmonen kova jätkä joka ei hymyile koskaa...eiku eih. Luojan kiitos niitä oli vaan kaksi ja kumpikaan ei käsitellyt leiriä tai ystävyyskoulua. Koe meni aika nopeasti, olin taas first in first out. Oon tainnu kaikissa muissa kirjotuksissa paitsi hissassa ollu eka joka palauttaa. Pitkissä reaaleissa on kuitenkin aina se jonkinkokonen iQuit Posse palauttamassa semityhjiä lappuja heti kun on mahdollista. Niija tietty kuuntelut nyt o semmossii ku on sen palautustilanteen kannalta.

Aamulla elektro-kardiogramm näytti minimumin sijasta vaakasuoraa viivaa koska olin kuollut koska olin nukkunut tsäkällä max. 4 tuntia. Ihanaa. I am the philosopher, I know so much about nothing-moodissa olevasta päästä kärsii koko ruumis. Aamulla herättyäni olin väsymyksen sellaisessa "tuntuu kuin ei olisi olemassa" vaiheessa. Tunsin itseni 20 kiloa laihemmaksi kuin olen ja housut tuntuivat 10 kertaa isommilta kuin mitä ne ovat. Mielenkiintoista kyllä oli ihan suht skarppina itse kirjoituksiin mennessä. Heh.

pitäsköhän tähän vielä keksiä jotain. ei jaksa (kirjaimellisesti), ottakaa randomp youtube linkki.

http://www.youtube.com/watch?v=MwBsIE_V8aw&feature=channel_page

joomoi

Tänään oli enkun kirjotukset. Pakko sanoa että oli aika helppo. Eipä se ollu sen kummempaa kuin enkun yo-vihkon ja esseen vääntäminen n 2½ tunnissa. Käytin jotain 15 minuuttia siitäkin esseen luonnosteluun konseptille. Ensimmäinen kerta kun näin tein mutta en viittinyt riskeerata sanamäärän kanssa tällä kertaa. Aiheenahan oli nasevasti "What Am I?" jossa piti pohtia asetelmaa että kumpi on vaikuttanut kehitykseeni enemmän, geenit vai ympäristö. Teki melkein mieli kirjoittaa että "I am the robots. I am charging my battery and now I'm full of energy. I am moving automatic and dancing mechanic. I am programmed to do whatever you want me to" mutta maltoin mieleni ja kirjoitin 266 sanaa (VOI APUA SANAMÄÄRÄN YLITYS :( ) siitä että epäilen kuinka paljon geenit ovat vaikuttaneet minuun ulkonäön lisäksi. Lisäksi pääsin pätemään vähäisillä neurologian tiedoillani. Tseah.

Käytin viimeiset 30 minuuttia ennen kuin tilaisuudesta sai lähteä pullan syömiseen ja siihen että kirjoitin järjettömyyksiä ("konseptiruno konseptista") ja piirsin naamaripäisiä abstraktioita kaveripiiristäni (anteeksi.) konseptipaperille. Toivon vähän että eivät laittaisi YTLään sitä. :D

lienee aika tarpeetonta varmaa sanoa että en kauheesti stressannu tuosta

Oonko muuten ainoa jonka mielestä turhauduttavatkin päivät jolloin on joku syy herätä on paljon kivempia loppujen lopuksi kun päivät jolloin ei ole oikeastaan mitään tekemistä? Voiko olla liikaa vapaa-aikaa? En olisi uskonut että tältä tuntuisi mutta lukuloman aikana on joskus alkanut ahdistamaan koherentin rutiinin täydellinen puute. Outoa. Oon kai vaan tulossa entistäkin tylsemmäksi ja (pikku)vanhaksi ihmiseksi.

aamulla pääsä pyörii taas epäoleellisia biisejä

http://www.youtube.com/watch?v=5eI3gCWL-sY
http://www.youtube.com/watch?v=EDEfb8uZB8o
http://www.youtube.com/watch?v=xqIPPdZLKXg&feature=channel_page

Äikän tekstitaito: 11 pistettä
Ruotsin kuuntelu: 73 pistettä
Enkun kuuntelu: 85 pistettä

Kuulenma koko lukion paras tulos ruotsin kuunteluista oli 75 pistettä ja jotain viisi ihmistä minun lisäksi sai yli 70 pistettä. Kuunteluissa maksimipisteet on 90 ja äikässä taitaa olla 18. Voisin luonnehtia että hyvin meni. :D

Tänään oli äidinkielen esseekirjoitukset. Tein otsikkoaiheesta "Mihin tarvitsemme Facebookia?" (YYEEAAHH). Teknologinen/teknokraattinen aihe + sosiaalinen toiminta = mun juttu. Ainakin melkeen. Ihan hyvin se meni, puhtaaksi kirjottaminen on vaan turhahkoa säätöä. Sain valmiiksi kaiken jo jotain puoli kahdentoista aikaan.

aamulla päässä soi Kraftwerkin Elektro-Kardiogramm. aamulla oma elektro-kardiogrammini näytti maximum sijasta minimumia kun ei hermostuttanut yhtään, väsytti vaan. Mut emmä muutenkaa hermoile kun oon tämmönen cooli glacial uptown kid.

varmaa.

kirjotukset ja yhteishaku ahdistaa. oon sittenkin ihminen. hihheisaatana. :)

PS(K) unirytmini on ihan kauhea ja olen viime aikoina lähinnä vaan kuunnellut metallia ja pelannu tietokonepelejä, taino peliä. LOL OON TAAS 16 ha hah.

"Niin vaan siis sitä et ei se taia oikein sillein toimia että ihmisellä ois siellä päässä joku kuskina. Ennemminkin niin että se kuski on se ajoneuvo. Niinkun transformerseisissa."