IRC-Galleria

”Maanantai-yö 1.10.-08
Kello on varmaan jo kohta yks… Pääsin vasta nyt rauhottumaan. Taas yks näist päivistä,
aamulla myöhästyin koulusta, piti viedä ensin Maija tarhaan, faija ei noussu ylös ollenkaan.
Onneks meillä oli enkkua, Mäkinen ei laittanu mulle merkintää.

Ainiin, Sini moikkas mulle koulussa! Se toi valoo mun päivään. Onneks se ei suuttunu mulle siitä viime viikkosesta, ku juttelin sen kaa rappukäytäväs, ni faija tuli siihen raivoomaan ja käski Sinin painuu vittuun. Oisin oikeesti voinu lyödä faijaa, mut en alennu samaan ku se. Mut en usko et kuitenkaan Sini musta tykkää, eihän se edes uskaltais tulla meille himaan, ku porukat on tollasii.

Koulun jälkeen taas hain Maijan, mentiin puiston kautta, en halunnu viedä sitä heti himaan, koska arvasin ettei siellä oo taaskaan kaikki hyvin, eihän meillä koskaan.

Jonilla menee huonosti amikses, en haluis et se kärsii enää, silt vaati jo ihan tarpeeks tulla kaapista, faijaki vaa hakkaa sitä. Oikeest faijan pitäis tukee Jonii, mut se vaan sanoo et himaan ei oo enää tulemista jos koskee yhteenkää jätkään. Mutsikaa ei oo koskaa himas, pakenee faijaa ja koko tilannetta, aina töissä. Pelkään et joku päivä se ei enää tuu takasin. Aina ku se on himassa, ni faija vaa puhuu alentavasti sille ja meille se vaa sanoo et kaikki hyvin ja peittelee mustelmiaan. En tajuu miksei se pyydä apuu, faija viel joku päivä pistää sen sairaalakuntoon.

Kaikkein eniten mä oon kuitenki huolissani Maijasta, se on niin pieni, se ei todellakaan ansaitse tällasta elämää, mä huolehdin siitä hyvin, mut silti sillä pitäs olla oikee perhe, onnellinen perhe.


Tämän kuvitteellisen tarinan kirjoitti Janna