olipa tässä taannoin taas tyypillinen viikonloppu; kaksi päivää pämpättiin jarin sampun santun jne kanssa, mutta mikä tässä tarinassa oli poikkeuksellista kysyt varmaan. Tarina sai lauantaina uuden käänteen kun marjo ei halunnut että jartsa tulee ryypiskelemään meille( minkä toisaalta ymmärrän) mutta lähdin sitten jarin kanssa pyörimään turun keskustaan ja soiteltiin siin about kaks tuntia paikkaa mihin mennä,omaan kotiin ei saanut tulla.
Point being; oli olo ku oltais hypätty takas 16-kesäsiks ku mietittii sillo aina et mihi päästää sisäl ja mis on bileet ja plää.Herra jumala;oon asunut 4 vuotta jo omil ni on se nyt saatana...no suhteis ilmesesti on kaks ihmistä enkä vaan mä ja mun käsi.
Nyt meen kauppaan hakeen vanukasta jotta voin syödä sen jartsan kanssa pukeutuneina cowboy:iksi samalla lusikalla.
Sunrise avenue on edelleen paskinta musaa mitä voi löytyä ja totally homovittua