IRC-Galleria

Johtuuko kelistä vai mistä, mut mikään ei vaan innosta...
Tuntuu, et aika junnaa paikoillaan, eikä saa mitään aikaseks... (se nyt tosin taitaa olla ihan omasta itsestä kiinni...)
Ja taas, jälleen kerran huomaan, että kuinka yksin voi olla...
Tasan 2 ihmistä kyselee vointeja ja kuulumisia, ilman että yritän ensin itse tavoittaa...
Onko tää kaikki vaan edelleen vieraan paikkakunnan kiroja, vaikka ei nyt luulis enää niin kovin vieras olevan, kun asunu n. 1½ vuotta... Eikä voi siitäkään syyttää, että olis vaan kotona istuskellu... Kai se on vaan tää karjalalainen luonne, joka ei meinaa tasaantua hämäläiseen hitauteen, ja siihen että kaikki ihmiset ei ole niin kovin iloisia ja avoimia, niin kuin ne on tuolla Venäjän rajan lähistöllä... Siellä ventovieraatkin saattaa alkaa kysellä lihatiskillä kaupassa, että "Mites on viikko menny?", täällä kun alkais kyselemään, niin pidettäis vähintäänkin pöpilästä karanneena..

Ainahan sitä sanotaan, että yksikin hyvä ystävä riittä, ja minulla sellaisia on sentään pari hassua siunaantunut, mutta mistä sitä ihminen löytäis oman ikäisiä kavereita, joiden kanssa käydä kahvilla, elokuvissa tai muuten vaan viettää aikaa? Omasta itsestäni ei se taida enää olla kiinni, tai sitten se iloinen, ja helposti uusiin ihmisiin tutustuva ihminen on hautautunut jonnekin hiljaisen ja asioita sivusta seuraavan tytön taakse, eikä uskalla kuin pikkuisen kurkkia, jottei pelästytä muita, ja satuta itseään...

Harhaluuloja vai täyttä totta... Sen osaa varmasti joku muu kertoa paremmin kuin minä itse...