IRC-Galleria

http://wwwxrite.com/custom_page.aspx?PageID=77

Kiva sävytesti. Värisilmäkin on varsin kehitettävä ominaisuus~

Cecil. Paladin lookissa. Dissidiassa ~<3
Kuolee.

EDITO
http://www.fanfiction.net/s/4426761/1/Whispers_in_the_Dark
http://www.fanfiction.net/s/2759779/1/Soma

Jackpot!!

EDITO2 Maailma tarvitsee lisää KainCeciliä. Ehdottomasti.
Anteeksi Rosa. Olet oikeesti ihana nainen ja rakastan sua, toisin kuin vähän liian monia päähenkilöiden vaimokkeita Finaleissa..

Canon 450D

Kameran vertailu ilman konkreettista vertailtavaa täydellisenä amatöörinä, jota valokuvaus ei edes kiinnosta on vaikeaa. Ahdistuksensa keskellä sitä kumminkin on aikaa ainakin naurahtaa taas näille mekaanisten vemputtimien täydellisen typerille nimille, jotka eivät sitten osaa kertoa tuon taivaallista tuotteesta ellei ole hyvinkin paatunut ja salakieleen perehtynyt. Nopea netistä pälyily lyö viimeiset naulat arkkuun. Ainakaan ammattikieltä on vuoltu runsaasti kameran esittelyteksteihin, ja ylenpalttisen kehuskeleva markkinamies hössötys vie lukijaa kädestä pitäen aivan liian lujaa. Mielestäni tämä on joskus enemmän huono kuin hyvä asia.

Kädessä kamera tuntuu ihan samalta kuin koulun muutkin järjestelmäkamerat. Erilaisten kivojen napppuloiden miehittämä takapuoli näyttää yhtä hämmentävältä kuin aina ennenkin ja sormenjäljet jäävät itsepäisesti LCD näytön pintaan. Mitä tahansa näitä nappuloita painaessa kamera ilmoittaa kohteliaasti: "This function is not selectablein the current shooting mode". Tarvitsenen vielä hieman aikaa päästä samalle aallonpituudelle tämän kanssa. Ainoaan käsilläolevaan, muttei mielestäni erityisen validiin vertailukohteeseen, pöydälläni harmaassa pussissaan nököttävään pokkariini verrattuna tässä järkäleessä on hilpeän hienostelevaa tuntua, joka erottaa ammattilaisen ja näpsyttelijän. Tässä kastijaossa katsoisin itse edustavani sitä viimeistä. En selvästikään ole tämän arvoinen. Vilkaisen vielä kerran pöydälle.

Laitteella voi ottaa kuvia, jotka eivät näytä hernepuurolta. Jep. Selvä kamera. Tärkein löytyy, ja minulle se riittää.



Valokuvataiteen museo

Mikäpä isoin ja pahin tässä maassa ei olisi Helsingissä? Kuten nimikin kertoo suomen valokuvataiteen museo on valokuvan valtakunnallinen keskusmuseomme, ja se esittelee itsensä toimivansa valokuva koko kentällä. Listaksi käännettynä toimi-alueita on enemmän kuin kahden käden sormia. Tämä on hyvä, mielestäni. Ainakin jokaiselle löytyy jotakin.

Lieväksi yllätyksekseni löysin museon webbisivulta tiedon, että samainen museo olisi myös pohjoismaiden vanhin valokuvamuseo, mikä kuulostaa melko hienolta maininnalta. Näyttelytilat on jaettu perusnäyttelyn, vaihtuvien näyttelyiden ja gallerian kesken.

Parhaillaan menevistä näyttelyistä itseäni kiinnostaisi "Turvallinen maailma? Koululaisten valokuvia Suomesta ja Perusta".

http://www.youtube.com/watch?v=i9NWRvIkFc8

En oo GinRan shipperi, mutta tämä oli jotenkin koskettava. Haluttaa istua vain tässä mainittavan syvässä liikutustilassa ja parkua tosi pahaan ääneen.

http://www.youtube.com/watch?v=lPaW5PO83oE

Voi Kefka; miksi olet aina niin oikeassa.

Tulipas vitun kiva iltapäivä. Koulussa olin jo kahden vaiheilla, että ostanko batteryä vai meedoanko iltapäivän työkyvyttömänä. Kompromissi, ostin fantaa ja lähdin kotiin nukkumaan heti kun vain näytti turvalliselta.

Eipä aikaakaan kun iskä soittaa. Opintotuki myönnetty, 200 hiton euroa joka riittää juuri ja juuri lompakkoni ylisuureen loveen (en valita), josta 10% verottajalle. Tämähän ei ole temppu eikä mikään kävellä Kelalle oikaisemaan asioita, sillä en minä nyt niin paljon tienaa. Jos vaikka ottaisivat pari prosenttia pois niin jo alkaisi aurinko paistamaan.

Huonot uutiset olivat, että ne hammaslääkärin kusipäät laskuttavat minua ajasta, josta minulle ei ole ilmoitettu, ja joka on ollut sattumoisin 11. päivä, jolloin olen ollut vitun muuttamassa Tornioon. Alleviivataan vielä, ettei tästä ole tullut ilmoitusta. Peruin viime aikani joskus... ennen kesäkuuta, ja sanoivat silloin että joskus elokuulle laittavat sen uuden ajan kun lääkäri setä on lomalla, mutta mistä minä noin ylimalkaisesta voisin tietää, että se olisi juuri jonaina hemmetin yhdentekevänä päivänä kuukausi tolkulla tulevaisuudessa. Ja sitten siitä ei kukaan sofistikoitunut muista ilmoittaa.

Olivat puhelimessa vain että no "voi voi kun tämä nyt pitäisi kumminkin maksaa" ja minä, hyvä etten vähällä ollut että "No hei hoi bitch jos et kuule usko, niin minäalan soittamaan suoraan kunnan kirjanpitäjälle, ja sitten ei kenelläkään ole kivaa". Väittivät että aika olisi määrätty samana päivänä kun viimeisin peruttiin, mutta minä vain sain sen 'joskus syksyllä' vastauksen. Niin tai näin, kaiken terveen järjen mukaan olisivat kumminkin voineet laittaa kirjettä tulemaan, niin että olisin niin ikään voinut perua senkin ajan.

Nyt toi fanta vähän ärsyttää (vaikka onkin syntisen hyvää). Myisin sieluni tehosta ja parista klementiinistä.

POINTLESSEDIT http://muumitalo.wikia.com/wiki/Etusivu

Muumiwiki~

http://www.youtube.com/watch?v=RmboX6ncqjM&feature=bz301

On varmaan kiva on Final Fantasy VII:n fani. Aivan varmasti.

Valitettavasti en ole. Uskoontulo saattaa olla vain ajas kysymys.

(No hei beibi, tsekatkaa mitkä enkelit tällä uskontokunnalla, grau)

Näin unta, että olin hiiri. Kahden enkelin, kanssa minun oli määrä pelastaa maailma eeppiseltä apokalyptiseltä maailmanlopulta, joka hitaan ja tuskallisen todenmukaisuuden sijasta tulee rytinällä; meret kiehuvat, ukkonen ja maa järähtelevät yms... helvetti laskeutuu maan päälle. Estämiseen liittyi jonkun scrollin vieminen johonkin tiettyyn loulaan tietyllä saarella jare jare. Tehtävää tietenkin vaikeuttivat jotkut tehtävät, ja yhden osaltani epäonnistuneen takia muutuin hiireksi.
Uni loppui kesken kilpajuoksun aikaa vastaan kun toinen niistä enkelitovereistani, Read ja minä hiirenä, lensimm kohti saarta. Yhtäkkiä Readin siivet ja enkelimäinen ulkomuoto muuttuivat. Siivet mätänivät pois ja Readille kasvoi pitkät korvat ja terävät kynnet. Ratkaisevinta tietenkin on, että ilman siipiä ei voi lentää. Juuri kun hiiri-minä ja Read tipumme sinne myrskyävään mereen jostain lentää tuntematon punasiipinen enkeli, joka pelastaa meidät...

Tuhoutuuko maailma, sitä en koskaan saanut tietää.

Tämän lisäksi haluaisin kertoa lakonisesti mielipiteeni tästä "Wanhat scifisti sedät vs. Yaoi-kylttejä kantava cosplaynuoriso"-taisteluun, jota on lietsottu varmaan kovemmin kuin ikinä sitten viime Animeconin. Toistaiseksi syyt ja seuraukset ovat olleet sekavia. En itse ole vielä varma, mikä mättää, mutta jokin ilmeisesti mättää, joten otan asen vakavasti, koska rakastan marrastustani ja haluaisin olla varma että Animecon on myös tulevaisuudessa se vuoden-parin kohokohta. On syytelty Cosplay kisoja siitä, että se tarvitsee lavan sekä lava-aikaa, on syytelty AMV-kisoja, FF Fighteja, hengailua, conitealaisten vähyyttä, conitealaisten vaihtumista, animeconitealaisten siitymistä finnconitelaisten leiriin. Sitä, tätä ja tuota.

Jos olen asian oiekin ymmärtänyt, asian ytimessä on kumminkin tiiviimmin tämä 'hengailuconimaisuus', eli varmaankin sitten se, että ihmiset muun muassa tapaavat conissa ystäviää, pukuilevat ja vaihtavat kuulumisia. Tarkentaakseni, ymmärrän mikä ongelma on, jos äskeisestä lauseesta otetaan pois tuo 'muun muassa'. Nämä ihmiset ovat viralliselta ohjelmalta pois, mikä on automaattisesti tappiollista. Sen sijaan, että conilaiset osallistuisivat ohjelmaa... no, he eivät osallistu ohjelmaan. Tai ainakaan suurin osa heistä, tämä "yaoi-kyltti/cosplaynuoriso" (nimitys näpätty anikilta, muistaakseni käyttäjän lmmz kirjoittamasta kommentista; mielestäni tyhmää yleistystä, sillä nämä 'pukuilijat ja yaoi'-fanit voivat ihan yhtä hyvin olla, yllätys yllätys kiinnostuneita puheohjelmasta). Desuconin blokissa Tsubasa kumminkin esittää asian tavalla, johon yhdyn täysin; tämä huono, epäkestävä kehitys on seuraus, ei syy. Kumminkin, jahka se vähemmistä jota oikeasti con ohjelma kiinnostaa kyllästyy, ei coneissa kohta nähdä edes niitä perus yaoi-paneeleita ja 'Kemppejä'.

Ja tämä olisi pelkästään huonoa, sillä mikään coni ei elä pullonpyörityksistä ja elefantti-marsseista.

Tunnen itseni sanomattoman hämmentyneeksi ja ulkopuolisestä tämmöisen keskustelun takia, koska tämä harrastukseni ja kiinnostukseni on syntynyt oudoissa olosuhteissa, ainakin verrattain. Pienellä paikkakunnalla anime ja manga ovat auttamattoman yksinäistä puuhaa, jonka takia saattaa saada turpaansa. Ei ole kerhoja eikä yhdistyksiä, kun minä istuin tähän muurahaispesään näillä korkeuksilla ei näkynyt edes nelonen tai sub. Tämä tarkoittaa ainakin Evangelionin, Sailot Moonin, Taikasoturien, dragon ballin ja digimonin jäämistä pois minun harrastus historiastani. Myöskin lähimpään fantsuun oli matkaa noin 300 kilometriä. Perheen nettiliittymä on isän yrityksen nimissä, joten lataaminen yleensäkin on hyvin ankarasti pannassa. Onko otollisempaa ilmapiiriä yksinkertaisesti nitistämään anime harrastusta köyhästä varhaisnuoresta, joka pääsee hyvin harvoin edes kriikikunnan keskustan s-markettiin kauppaan?

Tämä hämmennykseni conien kiikkerää tilannetta kohtaan on vähän samaa luokkaa kuin kun ensimmäisen kerran luin keskusteluja, joissa kansa valittaa suunnattoman suivaantuneena mangan suomentamisesta.

Animeconit (ensimmäistä kertaa missään conittamassa: Animecon III) ovat pitkään olleet minulle... vähän liioiteltuna asioita, joiden takia olisin halunnut itkeä ilosta. Ei enää outo eikä ylenkatsottu piireissä, vaan vapaa samankaltaisessa seurassa, ainakin noin kuvainnollisesti. Vasta viime aikoina (Nekocon 2) olen alkanut saamaan tuttavuuksia coneista, tai edes rohkeutta yrittää tutustua ihmisiin. Tämä on ollut sataprosenttisen ihana asia ehkä näiden ihmisten tietämättäkin ("Maailman tylsin Naruto miitti" ja "Cosplay Project 2", sekä Ademada & co).

Toisaalta alan nähdä itsessäni merkkejä, jotka sylkevät coneja syösykierteeseen. Viime Animeconissa vierailin harvemmin virallisessa ohjelmassa kuin koskaan ennen (huom. osittain sen takia, että kaikki henkilökohtaiseen kiertoohjelmaan liittyvät ohjelmat olivat niin täynnä, että lisää kansaa ei mahtunut ja näihin kuului muitakin kuin amv, cosplay ja fffight; se siitä virallisen ohjelman kuolemasta..?). Viimeisimmässä Jyväskylän Animeconista kiersin paneeleja tunti tolkulla lähes raivopäisellä vimmalla, ja istuin vaikka kynnyksellä jos ei muuta istumapaikkaa ollut.

Vertaillessani näitä kahta tapaa viettää conia tuoreimpien kokemusten perusteella epävirallinen ohjelma ja seura osoittautuvat kasvavassa määrin mielenkiintoisemmaksi. Ei suinkaan siksi, että puheohjelma olisi tylsää. Kuten sanottu, viime con oli niin täyteen buukattu kansaa, että sisälle kaikkeen ohjelmaan ei päässyt. Puheohjelma kumminkin tulee tällä kehityksellä kärsimään, ja itse katsoisin että se kärsii jo, huomioon ottaen muutamien ohjelmien tason viime Animeconissa. Tätä voisi jo sanoa avunhuudoksi ja minä en halua tämän päättyvän näin. Tiedän mitä se puheohjelma parhaimmillaan on, ja aion kynsin hampain pitää siitä. Kyseenalaistaa itseni, ja muuttaa siihen leiriin joka haluaa kesyttää tämän kaaoksen.

(Jatkuu joskus. Menee nyt niin rönsyillen, mutta minkäs teet...)

Elämän ihanuus on ärsyttävän suhteellista. Onko edes mahdollista olla sujut sekä kylmän todellisuuden, sekä oman pään sisäisten vaaleanviolettien, hieman pinkihtävänoranssiin taittuvien pilvien kanssa? Ei ainakaan tänään. En pysty keskittymään mihinkään enkä ajattelemaan mitään. Haluaisin vain kiemurrella paikoillani, kun sisäinen ohjoy-ohwhoe-o-meter muuttaa asemaansa jatkuvasti. Seariously! Perkele!!

Aivot yrittävät alati korjata tätä julmetunmoista epätasaisuutta pakottamalla minua koodaamaan yllättäin lisää. Tällä hetkellä haluaisin vain tehdä tyhjänpäiväisiä nettisivuja maailman tappiin asti.
Tämän hetkinen asema on vielä toistaiseksi se, että kaikki tyhjänpäiväisyys ja sooloilu on niiiiin must.

Edottomasti parhaimpiin ja huonoimpiin puoliini kuuluva sisäinen fanityttö on levoton. Kyllä, tämä fanityttö on siitä vittumaisimmasta päästä: "I love boys with more boys" Tarvitsen ehdottomasti jonkun fanittamaan kanssani pelkästä fanituksen ilosta ("Talk to me my love Succi-chan"). Ei tarvitse fanittaa edes yaoita. Kliseet ynnä myyt eeppiset seikat kävisivät yhtä hyvin.

Olen toisaalta jo tottunut tämmöiseen etäsukulaissieluisuuteen. Parempi olo tulee jo siitä, että tietää ettei ole yksin.

http://fans.byaren.org/index.php
http://closethecurtain.org/

Mielenkiintoista muuten: oletusarvoisesti netin aavoilla aalloilla voidaan pienet otakuiset hyvin usein jakaa Naruto ja Bleach leireihin. Kuten läheiseni varmaan tietävät, tulin niin uskoon LeeGaaraan viime talvena. RenjiByakuyaan tulin varmaankin ihan ensi näkemältä, se vain uinui ja odotti kukoistustaa. Kahdesta major shounen sarjasta lemppari (tarkalleen ottaen LeeGaara on toiseksi paras. ShikaTema on Naruto romanssien kerma) paritukseni ovat punapää ja mustaverikkö, introvertti ja höyrypää, vaikkakin luonteet ja hiusten värit menevät ristiin.

(Toivottavasti tämä ei tarkoita että alle vuoden päästä olen pähkinöinä... SanksLuffyyn?)

Joskus on ihan hauska heittää sofistikoitunen paskapään maine menemään ja olla fani. Ja nyt minä menen lukemaan lisää söpöilyä ja angstailua ja ennen kaikkea pornoa.

Huonoimmat jutut naurattavat aina eniten. Tätä tuskin kukaan voi kieltää. Viola on alkanut pelata Final Fantasy VIII:a uusiksi, kaikkien näiden pölyisten vuosien jälkeen vaikkei tunnu olevan yli siitä, että talletin hänen talletuksensa päälle silloin joskus vahingossa.

Anygays, Lola pääsi pelissä kohtaan, missä hahmo nimeltä Irvine Kinneas astuu peliin. Tämä kirvoitti Violasta varsin jännittävän johtopäätöksen "Irvine on länkkärimies!"

Sanomattakin on selvää, että jotenkin olen mystisen hymytuskaisen lamaantunut tästä kommentista. Tätä voisi jo sanoa asiallevihkiytymisen rajat ylittäväksi =D