Tylsää on, että kohta pitäs vissiin ottaa vähän unta palloon. Naapurit todennäköisesti tulevat tappamaan minut joku näistä kuniista päivistä mutta siihen asti jatkan tätä persehattuista yökyöpelöintiä.
Tein just sapuskaa, ja sanonpa vaan et tuli ehkä oudoin soossi vähään aikaan. Kana-paprika-tomaatti-valkosipuli kastiketta ja normi nauha pastaa. Epäilyttävästä koostumuksestaan oli ihan törkeän hyvää, joten talletan reseptin noin suurin piirtein tähän.
-Ruskista kana ja pistä spagetti kiehumaan. (Kumpaankaan ei välttämättä tarvitse öljyä jos pannu on tefloni, mutta spagetin keitinveteen voi pistää vähän suolaa ettei tuu klimppiä.) Spagetin osuus oli oikeastaan tässä. Katso aika pakkausesta, keitä, ja se siitä. Loppu ohjeistus koskee kastiketta.
-Kattila liedelle, kanat kattilaan ja niiden seuraksi mukillinen vettä. Kiehauta.
-Heitä paprikat sekaan. (Tuoretta tai pakaste, kummin vaan. Tricolor-sekoituksella saa kivasti väriä ruokaan.)
-Lisää vettä (1-2,5 mukillista). Tee kevyt suurusta vehnäjauhoista (jotain alle 1 ruokalusikka) sekoitettuna kylmään veteen. Pistä sekin samaan syssyyn vaan.
-Lisää valkkari-tomaattimurska
-Optionaalinen; soossia voi ryydittää tuorejuustolla (err... allekirjoittanut viskoo mokomaa lähes joka ruokaan...), itse käytin täkkä kertaa tomaatti-oliivi violan lopun (noin puoli rasiaa) , ja tuokakermalla/kasvisrasva... vastaavalla? Itselläni meni tuota viimeksi mainittua pari ruokalusikkaa. Riippuu tietenkin kuinka kevyttä haluaa. Viola oli mulla niinkin rasvaista kuin kaksi prosenttista ja samaa luokkaa oli se kasvisrasvakräämikin.
-Kiehauttele ja pidä ruokaa silmällä. Maistele.
-Lopuksi lämmöt pois liedestä. Oma kokkaamisrepertuaarini menee niin, että aloitan täysillä ja lasken lämpöä tasaisesti loppua kohden.
-Maustaminen maun mukaan. Oikean valkkarin puutteessa meni valkosipulijauhetta porvoon mitalla, perus pippurisählinkiä, herbamarea ja pari teelusikkaa santa marian jumalaista tandoori-maustesekoitusta. Kannattanee välttää ylimaustamista, sillä kyseessä ei ensisijaisesti oo tulinen kastike.
-Ja sit tämä italialais-intialaissävytteinen mössö on valmis. Jos jäi jokin kalvamaan niin impovisoi!
En nyt musita miten se sääntö meni, et minkälaiset kastikkeet minkäkinlaiselle pastalle. Kermaiset/rasvaiset nauhoille ja tangliatelleille sun mulle joihin se ei jää kiinni ja pennet sun muut kastikeloukut tommoisille vetisimmille ja tomaattisemmille? Jos tää nyt oli oikein, niin kannattaa varmaan korvata nauha pennellä, koska tuosta tuli melkoisen ei-raskas.
Lienis ihan kiva tarjoiltava jos olis ryydikkeenä jotain leipää ja salaattia ja vuohenjuustoa. Vois mennä vähän liian sekavaksi peston kanssa, mut ainahan sitä voi kokeilla~
Siitäpä tulikin mieleeni, jotka salaatista pidätte mutta majoneesipohjaisten salaattikastikkeiden syönti saa lähinnä vatsan sekaisin (kuten minulla), et kokeilkaa tehdä kevytkermaviiliin. Tai sii niinkuin dippikastiketta tai kermaviilikastiketta tekisi. Suolaa, pippuria ja mielellään hienoa valkkarijauhetta. Sinaappiakin jo siitä pitää, tai tilliä; kannattaa varmaan valita mausteet salaatin mukaan. Laimentaa voi pienesti maidolla ja on oikeasti sairaan hyvän makuista perus jäävuorisalaatti/ruukkusalaatti-tomaatti-kurkku-paprika-vesimeloni hässäkän ja mahdollisesti yrttiöljyn kanssa.
Päätän kokkinurkkauksen tähän ennen kuin weirdoan tutut ihan henkihieveriin.