IRC-Galleria

"Sinä, kellonsoittaja! Mitä sinä täällä teet?"
"Mä asun täällä."

Mikään ei täytä tätä... pohjatonta vatsaa.

"Mitä sä teet?"
"No pidän näitä laatikoita, ettei ne tipu."
"Ei niitä tartte pitää."
BATANG.

"Ensimmäisellä käyttökerralla pääsin hyvin korkealle."
"Hyvin korkealle... äänenlaadussa."
"Äänenlaadussa? Äänenkorkeudessa."
"Nii mut ei voi sanoo et korkealle äänenkorkeudessa. Siinä on liikaa korkeeta."
"Se on liian korkea."

Pitäiskö ne laittaa johonkin? KARMAAN.

Fuuuck yoouuu, motherfuckeeerr. HMMMM!

Kuulin, että Kouvolassa pääsee viikoittain hengestään. Itse taidan kuolla nauruun. Eräs henkilö juna-asemalla ehdotti, että menisimme ensin shoppailemaan ja illalla Rytmi-Kattiin... söimme suklaata ja katsoimme telkkaria. I was a superstar... hahahaha.

"Cheese crust?"
"POPPY SEEDS."
"NNAAARGGHH!!112"

Kynsilakanpoistoaine. ET OLEEE! Et vielä... VIIKSET!

"Mistä mä saan puhtaan valkean lakanan? Tää on tällanen oranssihtava."
"Hyvin oranssi, itse asiassa!"

Luimme Iidan kirpparilta löytämää Beatles-lehteä, joka on "tarkoitettu pieneksi lohdutukseksi jokaiselle, joka hartaasti odottaa poikien ensi vierailua. He tulevat!" Opimme muun muassa, että John Lennon nonn taitava kokki teestä, ja että katselen mielelläni poikia mitä mielikuvituksellisimmissa asennoissa.

tipoo? kihuvat kihomato

En saanut GLaDOSin lupaamaa kakkua mutta olen oikein kiitollinen tästä Emmin pienoisversiosta.

"Jätä kännykkäsi rauhaan, aapiskukko."
"Aattele ku pitäis sanoo aapiskukolle että jätä kännykkäsi rauhaan."
"Jätä aapiskukkosi rauhaan, kello."
"Aattele ku pitäis sanoo kellolle et-... MIKÄ VITUN AAPISKUKKO?"

Mette tarjoaa karviaissosetta ja valkoista kanelikreemiä sekä suklaakakkua mustikoiden kera.

Päivä oli nyt suhteellisesti tiivistettynä seuraavanlainen.

Viideltä heräämisessä ja aamujunan käytössä on puolensa, meinasin tukehtua teeheni, löysimme itsemme ottamasta aurinkoa suoraan muurahaisia kuhisevalla maatilkulla, mulla on tässä tällanen vaaleanpunainen syntymämerkki, jo yksi jakso Skinsiä riitti todistamaan että sarjassa ei ole minkäälaista itua. Varsinkaan siinä vaiheessa kun herra random bussin alle jäätyään alkaa tajuttomasta tilastaan huolimatta laulaa Wild Worldia. WHAT.

Viideltä heräämisessä on toisaalta sellainen ongelma, että uni alkaa maistua jo yhdeksän aikoihin. Kuulen musiikkia! Kuulostaa svengaavalta hottikatilta! Ja ohimennen O'Malley et ole kissa olet rotta. Aha? Jaha.

"The table was a large one, but the three were all crowded together at one corner of it. 'No room! No room!' they cried out when they saw Alice coming. 'There's plenty of room!' said Alice indignantly, and she sat down in a large armchair at one end of the table.
'Have some wine,' the March Hare said in an encouraging tone.
Alice looked all around the table, but there was nothing on it but tea. 'I don't see any wine,' she remarked.
'There isn't any,' said the March Hare.
'Then it wasn't very civil of you to offer it,' said Alice angrily.
'It wasn't very civil of you to sit down without being invited,' said the March Hare."

Tässä Lewis Carrollin leikittelevässä tekstissä on kyllä kieltämättä jotain kiehtovaa.

Too much Back to the Future will kill you. Try saying "I'm your density" or "This is heavy" to a sumo wrestler.

"Alfa Foxtrot, tässä Tiikeri. Kuuleeko Istuva Ankka?"
"Tässä Pekinginankka. Hyvin kuuluu, Viineri."
"Ei, Sly. Mä olen Tiikeri ja sä olet Istuva Ankka."
"Asia selvä, Siideri."
"Ei vaan... äh, sä et ota tätä vakavasti."
"En niin."

"Otatsä lauantaimakkaraa?"
[repeilyä]
[outoja katseita]

"Ei tässä nyt Jumalat auta."
"ETKÖ JEESUSTELE?"

"If you could make love to one video game character, who would it be?"
Suppu: "Goofy from Kingdom Hearts."

Tämä opettavainen tarinanpoikanen oli turhan arvokas ajan helmoihin unohdettavaksi. Täten se oli julkaistava kaikkien halukkaiden, kiinnostuneiden ja uteliaiden silmien luettavaksi. Sisältö on virkkeiden liittämistä sekä muutamien isojen kirjainten korjaamista lukuun ottamatta alkuperäisessä muodossaan.

23.10.2010 02:55 <ewpa> kerron tähän nyt tarinan pienestä hylkeestä

"Olipa kerran pieni hylje. Sen nimi oli Jonna mutta sitä kutsuttiin Kakkiaiseksi koska se oli sen värinen. Eräänä päivänä Kakkiainen meni dataamaan koska se oli tympääntynyt muihin hylkeisiin ja aatteli että uusien hylkeiden tapaaminen netin kautta olisi jotenkin virkistävää. Jonna-hylje ei tietenkään esittäytynyt nimellä Kakkianen. Jonna kuitenkin tapasi toisen hylkeen joka oli kovin ystävällinen eikä viitannut mitenkään Jonnan kakkiaisuuteen. Sitten Jonna oli iloinen. Kyseinen hylje oli nimeltään Johnny ja aina kun se tuli ovesta sisään se huusi HERES JOHNNY. Koska Jonna oli kuitenkin erittäin epävarma itsestään hän päätti toimia etäisesti ja hylkeiden elämähän on tunnetusti aika lepposaa ja sitä rataa ja siksi koko juttu tuntui aivan naurettavalta. Ajan kuluessa Jonna kuitenkin masentui sillä ei ikinä päässyt näkemään kun Johnny huutaisi HERES JOHNNY ja sitten se kuoli. Loppu."

(Koko tarina Sönköttäjän käsiälaa.)

Ainekset:
1 kypsä banaani (voi se olla raakakin)

Ota banaani. Ota veitsi. Laita banaani mikroon. Laita ajastimeen 30 sekuntia ja mikro päälle. Ota banaani pois mikrosta (kun aika on kulunut). Kuori ja nauti. (Voit syödä kuorineenkin, jos haluat.) Laita veitsi takaisin kaappiin.