Lähdit niin hiljaa,
että aamu vain kuuli.
Sylissään matkalle sinut
kantoi tuuli.
Mutt´sydämiimme läpi
elämän jätit
muistosi lämpimän.
Nyt olet tähti öisellä taivaalla, revontuli.
Välkähdys auringonsäteenä aallonharjalla.
Olet leppäpuussa kahiseva tuuli.
Kimaltava timantti keväthangella.
Miksi täytyy täältä lähteä pois,
miks´ ei saa tänne jäädä?
Sitä ymmärtää ei voi ihminen,
jok´ ei päivien lukua säädä.
Herran kädessä on kulku jokaisen
ja myös askelten mitta ja määrä.