Se oli vain liekki mustimmassa yössä,
kosketus hengityksen kaltainen,
niinkuin uni, jonka on joskus tultava loppuun.
Valkoinen hiutale, joka sulaa pois.
Kuinka virtaavaa, voisi alkaa jarruttaa,
nyt kun tunti viimeinen kelloon kääntyy.
Meidän liekkimme, jolle hengen annoimme,
jota kauan vaalittiin, kuolee hiljaa.
Sinua katson kauemmin kuin koskaan,
syvemmälle kuin koskaan aiemmin.
Kävelet kanssani tumman virran rantaan,
annamme kuljettaa sen meidät pois.