Mun silmät erottaa sudet lampaan asust
Tekis mieli repii niilt hampaat suust
Ja tätä tapahtuu harva se päivä
Onneks mieli tuottaa raitoja harmaaseen päivään
Ne on mun arkeni väriläiskiä
Voispa elää päivän ettei välittäis mistään
Mut mä kannan maapalloo hartioillani
Ja mun täytyy tarkoin vartioida sit
Se on tehtävänä ehkä vähän vaikee
Ku tuntuu et mun pää on liian pieni tähän kaikkeen
Enemmän sattuu mitä enemmän mä ajattelen
Ajat etenee mut maailma pysyy paikallaan
Mä kelaan pitkään teen kärpäsistä härkäsii
Seinät kaatuu päälle ja mun pääni painuu ämpäriin
Nää ei pärjää ilman mua en haluu jättää niit
Mut tää meno mättää niin et mun pää räjähtää siit..