IRC-Galleria

Otto Linna puhuu paljon hiljempaa kuin laulaa. Hän katsoo lenkkareihinsa, puree huultaan ja nykii partaansa. Ihan aina Linna ei ole ollut ujo ja hiljainen. Pikkupoikana hän oli sosiaalinen höpöttäjä. Yläasteella jokin muuttui.
"Kun muut menivät ryyppäämään, soitin mieluummin yksin kitaraa tai kuuntelin musiikkia."
Koulussa Otto istui hiljaa takarivissä ja haaveili siitä, että voisi elättää itsensä musiikilla. Todistuksessa loistivat vain musiikin kympit ja käytöksen ysit.
"Masalassa oli vaikea löytää samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa olisi voinut puhua muustakin kuin mopoista ja pillusta. Sen takia tuli käytyä isän kanssa soittamassa. Ilman musiikkia elämä olisi voinut olla tosi ahdistavaa."





Teksti ei ole omaa käsialaani, vaan alkuperäinen pohjateksti kuuluu Helsinigin Sanomien toimittajalle, Anni Nissille. Tarkoituksenani ei ole loukata ketään, vaan tämän NYT-liitteen artikkeli herätti allekirjoittaneessa pelonsekaisia tunteita siitä, miten samankaltaiseksi hyvää ystävääni kuvataan erään toisen henkilön kanssa...