IRC-Galleria

Tampereella sijaitsevassa Super Myynnissä oli kyllä harvinaisen amatöörimäistä palvelua. Oma työni kun osittain koostuu asiakaspalvelusta, niin olin aivan pöyristynyt kyseisen liikkeen palvelusta. En ollut aikaisemmin Super Myynti nimikkeen alla kulkevassa kaupassa vieraillut, mutta viime perjantaina tein poikkeuksen. Ostin kaksi työkalua sen suuremmin asiaa miettimättä. Kaupassa oli itseni lisäksi kaksi nuorta naista. Kun siirryin kassalle maksamaan, niin kaupassa pitäjänä toimiva mieshenkilö otti toisen naisista sivuun ja alkoi tonkia tämän kassia syyttäen varkaudesta. Tytöt eivät kuitenkaan myöntäneet tehneensä mitään väärää, joten omistaja hääsi heidät kovasanaisesti pois kaupasta. Maksoin ostokset ja kävelin ulos. Ulkona näin vielä nuo tytöt ihmettelemässä mitä kaupassa oli tapahtunut.

Kotona sitten huomasin, että toinen ostamani jakoavain olikin jotenkin jumissa (30cm varrella oleva jakoavain, joten ei ihan mikään pieni lelu). Koitin vielä pihdeillä ottaa parempaa otetta, koska oletin jakoavaimessa olevan mutterin vain olleen huonosti rasvattu, mutta eihän tuo auennut. Seuraavalla viikolla ostopäivästä otin kuitin mukaan ja ajattelin käydä palauttamassa viallisen tuotteen. Mielestäni normaali toimenpide, mikä on aina tälläisissä tilanteissa kaupoissa ollut selvä tapaus, ei kuitenkaan Super Myynnissä sitä ollut. Sen sijaan, että olisin saanut rahat takaisin, uuden tilalle, tai edes vaihtaa johonkin toiseen tuotteeseen, sainkin ensikokemukseni kyseisen liikkeen asiakaspalvelusta. Kaupan mieshenkilö alkoi syyttämään minua valehtelijaksi ja väitti minun itse rikkoneen kyseisen tuotteen. Hän heitti kaupan tiskille kasan jakoavaimia hyllystä vauhkoten "koita ny näitä! kato jos löydät yhdenkin viallisen näistä!" ja "älä ny viitti aikuinen mies tulla tänne tollasta väittämään". Totesin, että en jaksa asiasta sen enempää tapella, koska kyseessä oli kuitenkin vain 9e maksanut tuote. Sen sijaan jaan oman kokemukseni muille ihmisille, jotka voivat sitten vetää omat johtopäätökset kyseisen liikkeen tukemisesta ostoksilla.

Istuin kannettavani eteen, selasin hetken nettiä kunnes aloin miettimään. Jos katson elämääni 10 vuotta taaksepäin… muistellen ajatuksiani ja tuntemuksiani… huomaan että oikein mikään ei ole muuttunut. Onko se hyvä vai huono asia, niin sitä en tiedä… tiedän kuitenkin sen, että samojen asioiden toistaminen saa itseni turtumaan ja elämässä on kuitenkin lopulta aika rajallinen variaatioiden määrä. Tälläinen turtuminen saa aikaiseksi erilaisten ratkaisujen läpikäyntiä, joista yksi saattaisi olla seuraavanlainen.

Ihmisen elämä alkaa siitä, kun kaksi ihmistä enemmän, tai vähemmän päättävät hankkia lapsen. Tämä päätös perustuu täysin itsekkäisiin haluihin. Olkoon sitten kyseessä halu harrastaa seksiä, halu jatkaa sukua, tai kumpaakin. Lapsi itse ei siis voi syntymäänsä vaikuttaa.

Tuo lapsi kasvatetaan ulkoisten tahojen arvojen perusteella ja lopulta hänelle annetaan näennäinen vapaus tehdä elämällään mitä tahansa haluaakin. Näihin "vapaisiin" valintoihin kuitenkin vaikuttaa kasvatus ja lukemattomat ulkoiset tahot, mitkä takaavat huomattavasti rajatun elämän (vaikka yleisesti aivopestäänkin käsityksellä, että kaikki on mahdollista kunhan vain yrittää tarpeeksi).

Ihmisen elämä päättyy siihen, kun vanhuuden raiskaama ruumis ei jaksa enää, tai mahdollisesti jonkin ulkoisen tahon puolesta. Olkoon tuo taho sitten mikä tahansa. Tässäkään tapauksessa tuo "lapsi" ei omista minkäänlaista vaikutusvaltaa. Kuolema tulee… piste.

Tästä sitten päästäänkin tuohon itse ratkaisuun, eli itsemurhaan. Yleinen käsityshän on, että itsemurha on itsekkään ihmisen tapa ratkaista ongelmansa… mutta onko asia lopulta niin? Kuten arvattavaa, niin itse näen asian hieman erilailla. Ihmisellä mikään vietti ei ole niin suuri, kuin pysyä hengissä… joten oman henkensä ottaja voittaa tämän suurimman vietin. Myös tuo itsekkyys on hyvin… mustavalkoinen käsite tässä. Kuitenkin kuten tuossa aiemmin selitin, niin oman käden kautta tapahtuva kuoleminen on melkeinpä ainoa teko, mihin pystyy todella itse vaikuttamaan. Ne ihmiset, jotka jäävät kaipaamaan oman henkensä ottanutta ja manaavat kuinka itsekäs tuo henkilö on ollut… niin ovatko he miettineet, että yhtä itsekästä on sanoa noin? Itse kuolema on kuitenkin ollut jo syntymästä lähtien tiedossa… ajankohta ainoastaan ei.