IRC-Galleria

Flies with a broken wing, she's ever so graceful, so like an angel,
but I see, tears flow quietly.

The struggle she's seen this spring, when nothing comes dancing,
paying a handsome fee, and still she smiles at me.

And I can't take it, no I can't help but wonder...

Why do we sacrifice the beautiful ones?
How do you break a heart of gold?
Why do we sacrifice our beautiful souls?
Heroes of tales unsung, untold.

Sweet as an angel sings, she gives though she has none left but the last one, free, unhesitatingly.

And I am humbled, I'm a broken mirror, and I can't help but wonder...

Why do we sacrifice the beautiful ones?
How do you break a heart of gold?
Why do we sacrifice our beautiful souls?
Heroes of tales unsung, untold.

Why do we sacrifice the beautiful ones?
Why when they walk with love alone?
Why do we sacrifice our beautiful souls?
Just trying to find their way home.

Sori.
Oikeesti pahoillani kaikest
anteeks et tajusin vast täs vaihees.
Pakko päästä purkaa sydntä täst aiheest
oon pahoillani täst kaikest.
sori.



Sori muuntelu:P

Huomenna helsinkiin esittelemään irokeesiä hesalaisille viikonlopuks:D

I'm sorry dudes, but i will come to be last mohican. You can see it to my hear style..

Tunge positiivinen ajattelu hanuriisi
kierrän kriisiryhmänne kaukaa
älä tyrkytä minulle terapiaa
kaada lisää paskaa mun niskaan
mua vituttaa niin ankarasti
aamusta iltaan
vituttaa, on kaikki turhaa
vittu kun vituttaa

Älä loihe mulle lausumaan
kauniita sanoja
älä saatana tule antamaan
mitään vitun tukea

Nyt vaa vituttaa, ei vois paljoa muuta sanoa.. Mut sentäs oon saanu kutsun taidon sm-kisoihin:D pitäis harjotella hokeita kisoihin, mut mites harjottelee ku harkoissa ei vaa harjotella.. ja sit ku tekee yksin nii ei siitä tuu mitää, ku tekee kaikki virheetki..

Täl viikolon ollu joka aamu ja ilta maha kipeenä, enkä tiiä mikä on ollu. Mut nyt on onneks alkanu helpottaa:)

Tänääpä aattelin mennä potkii palloa tohon kisapuistoo ja rääkkää reisiä viel lisää, ku tiistain jälkee mul on ollu reidet ja kädet kipeenä. Mut tänää ne on viel enemmän sen jälkee ku käyn potkimas palloa ja illal on harkat:D

Tuntuu ettei jaksaisi enää millää eteenpäin, kaikki alkaa painaa päälle ja linkussa aamuisin ja päivällä alkaa ahistaa. Mistää ei saa kiitosta ja mikään ei oo oikein, kukaa ei välitä mistä puhun. Tahdon pois TÄÄLTÄ! Päivä päivältä tuntuu et mun sisällä olis jotain ja se paisuisi koko ajan mutta sitä ei saa pois, vaikka kuinka tekis mieli purkaa huutamalla. Mutta samaan aikaan tuntuu sisäisesti että jokin puuttuisi (varmaan sydän).

Lainaamalla ja muokkaamalla Mokoma: uni saa tulla: "Mä en tahdo herätä, en tahdo silmää umminstaa. En nousta vähään aikaan. Kun uni tulla saa se saa viedä mut mukanaan. en tahdo palata takaisin tähän maailmaan. Minä muistella en tahdo eilistä, enkä huomistakaan murehdi. Uni tulla saa se saa viedä mut mukanaan, en palaa tähän maailmaan."

Punaiset posket syksy yö, siniset silmät kaiken lyö. Raikas muistoon satehen, tumma pivisen ukkosen, maahan sortuvan kevään, kesään kuumaan huumaan. Muistan vielä mä suudelman, naurun onnesta kertovan, lempeän tuulen ja herkän hiljaisuuden, huulillasi hehkuu kesän muistot. Saanhan vielä mä suukkosen, unhoita sua koskaan en, mulle annoit sä lemmen ja kesään kuumaan huumaan. Vienyt syksy on kukkasen, mennyt aika on lämpöinen. Huominen kukkaset uudet jälleen tuonee?

Nostan murtuneen sydämmeni maasta. Löydän itseni surun luonta. Teinkö jotain väärin, teinkö jotain oikein, jokainen asia oli liian hyvää ollakseen totta. Tuhannet tähdet taivaalle syttyvät ja toivoisin niiden vievän suruni pois, niin vaikeaa on unohtaa asioita rakkaita jotai kaikki ei usko mulla olevan. En usko löytäväni rakkautta koskaan. Liikaa kipuu, liikaa suruu, kuka rakkaudesta puhuu?, miten kaikki muuttaa voisin sen paremmaksi muuttaisin. Olen pahoillani kaikesta väärästä, olen pahoillani kaikesta sanomastani. Mut mitä sil on väliä, mitä se mulle merkitsee. Mitä sil on väliä, mitä mä tarvitsen. Olenko se jonka ympäriltä tuolit viedään. Olenko se jonka nimi mieleen ei jää. Olenko se... se minä olen