IRC-Galleria

Siivotessani toistamiseen
löydän eteisestä pöydän alta
karvapalloja samaiselta paikalta
päättelenkin ken tämän luultavimmin aiheuttaa;
häntäähän hän tähän heiluttaa !

Kenties odottaessaan
ikkunalla paluutani
mistä todisteena
löytyy pieni määrä
multaa lattialta
kukissa hampaan jälkiä
ku kissa kukkapurkissa
kiellostani huolimatta
lapsia pihatalkoissa
salaa tuijottaa.

Ja juuri siksi se tapahtui.
Juuri nyt, ainoassa hetkessä, joka on olemassa.
Kuin salamavalon välähdys keskellä luonnon muodotonta tyhjää alkupimeyttä.
Kaikki mikä oli, on ja tulee olemaan sekä se mikä voisi olla.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Navigoin autuaan tietämättömänä siitä,
tuossa kaiken mahdollisen meressä,
kuten kultakala kultavedessä;
kipinänä rakkauden ja iäisyyden tulessa.

Mahdollinen kuiskaillen kaikuu mielessä minne se ikinä kantaakaan; lopulta äärettömiin hiljaisuuksiin sekoittuen.

Mustaan multaan kurottuvat juuremme elämänpuutarhan kaikkea syleilevässä auringonpaisteessa.

Missä on muodotonta, mitätöntä ja tyhjää ja kuinka sinne pääsee?
Kodikas äärettömyys hämärän rajojen toisella puolella odottaa, kun luopuu halusta kontrolloida ja määritellä olemisensa rajoja.

Mustarastaan laulu, kesän merkeistä kenties mieleenpainuvin.

Muistatte varmaan touhukkaan rapistelun siellä koristeeksi istutetun aronian juuressa, kenties ne mittailevat katseet metsäpuron ylittävän sillan puisella kaiteella;
niinä päivinä kun huomaatte tuomienkin vaivihkaan kasvaneen hiirenkorville?

Vielä hetkisen maatuvat vaahteranlehdet,
kunnes metsäkorteet ja hiirenvirnat, kuin harson läpi nöyrinä verttyen kiirehtivät kilpaa aurinkoisiin laikkuihin jokaisessa puistikoissa:
Niin tapahtuu kesän ensipäivinä;
kun kaikkialla viimein vihannoi.