Hei tuu tule tuuli leikkimään hiuksiini,
Kuten koivulapsia keinutat laitureiden väleihin kylvetyssä sepelissä
Päätäni päärautatieasemalla harjaamaan
Tee tee minusta auringon kehräävä kissanpoika
Häntäänhän tähän hän heiluttaa, ihan vähän.
Kuulkaa Kuu ja tuulet sen
Kuinkas kävisi kun kävisin edes puoleen matkaan,
Nousisit jälleen yön selkään ja menisit piiloon etköhän.
Well I hear you went to Saratoga
And your horse, naturally, won
Then you flew your Learjet up to Nova Scotia
To see the total eclipse of the sun
Well, you're where you should be all the time
And when you're not, you're with some underworld spy
Or the wife of a close friend,
Wife of a close friend, and
You're so vain
You probably think this song is about you
You're so vain, you're so vain
I'll bet you think this song is about you
Don't you?
Don't you?
Minulla on ollut vastaavanlainen tilanne viimeviikot. Tuli jopa sellainen mini burn out, jolloin tuntui olokin kipeältä ja lepäsin reilusti yli vuorokauden yhteen menoon. En siis nukkunut koko aikaa, mutta yritin olla mahdollisimman toimeton. Olen päätellyt, että näin helteinen sää ei yksinkertaisesti sovi minulle. Kaipaan sadepäivien tarjoamaa hengähdystaukoa ja sitä janoaa myös kasvit, eläimet ja kaikki ympärillämme. Luonto ei lähde meistä, mutta riittävän tolvana sen saattaa unohtaa. Kun luonnolla on jano, ihminenkin uupuu lopulta, kun ei osaa nimetä ahdistustukselleen syytä.