IRC-Galleria

Yhtä toivon enemmän kuin muuta.
Paljon sen vuoksi antaisin,
Että tuntisit oikeesti,
Miten paljon sä haavoitit,
Ja miten kerran toisensa
Jälkeen se kaikki uudestaan nöyryytti.
Älä väitä, että sulla on muka kiire.
Vai pidätsä mua tyhmänä,
Jolla ei oo väliä?
Itsestäänselvyytenä, lasten palapelinä?
Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa,
Varsinkaan kun se mitään muuta ei.
Mut tekisitkö sä uudestaan
Samat, jos saisit valita?
Onko sussa jäljellä
Palaakaan inhimillisyydestä?
Joo, mä tiedän, mitä tunsin,
Mutta koskaan sitä ääneen sanonut en.
Mä pelkään, että joskus peilistä
Katsoo sun kaltainen.
Mä suutuin, raivosin ja huusin.
Siihen suostuis enää en.
Yksi ainoo katse, jota et ymmärrä kuitenkaan
Kertoo enemmän, kuin kaikki sanat yhteensä.
Siitä, mitä tapahtuu syvällä mun sisällä
Ja siitä, mikä odottaa vielä sitä hetkeä,
Kun on vapaa kaikesta, mitä kannan mukana.
Tiedän, kuka sinä oot, mut onko sulla hajua
Siitä, mihin päässyt oon ilman sinun apua?
Oikeastaan minun pitäis kai kiittää sinua.
Avasit mun silmät, enkä usko enää satuja.