IRC-Galleria

Kävelen kadulla tunnen hartioilla taakan,
mun ajatukset mustaks mun elämän maalaa.
Koitan jatkaa matkaa,
tuska pitää mut paikallaan.
Ja pahemmaks tän taakan vaan aika saa.
Otan itteeni niskast kii ja koitan ottaa iisii,
mut kuolema ja tuska vaan pitää musta kiinni.
Katson mun eteen ja mieles on vaa virheet,
sit mustal mielel kirjotan kirjeen:
"Auttakaa en pysty näistä kahleista liikkuu,
enkä löydä elämästä yhtään valopilkkuu.
En löydä suuntaa, enkä tiedä minne mennä.
Kertokaa mulle mikä tätä taakkaa keventää."
Kirjeeni jälkeen, tuskaisena huokaan.
Lähtisinkö vasemmalle vai menisinkö suoraan.
Mut kahleet mun jaloissa pitää mut tässä.
Oon yksin täällä mun helvetissä.
Hiki valuu otsalla ja oon tuskissani,
mielessäni tulevaisuuteen kurkistan.
Pimeydessä nään tytön apua huutavan,
paljon ruusui ympärillä mitkä surkastuvat.
Mieleeni kuvastuvat helvetin liekit,
Tuskaa ja kuolemaa päässäni mietin.
Minne mä lähden ku pääsen pois täältä,
taivaaseen nukkumaan vai maan alle mätänemään.
Päivä päivältä jatkuu tätä mun helvettii,
tätä menoo menetän viel mun oman henkeni.
Synkkyys valtaa nään omat kahleeni,
Auta mua en haluu enää helvettiin.
Helvetti on maalannut koko elämäni,
yhä enemmän ja enemmän mut miten tässä kävi.
Pimeydessä turha arpoo suuntaa,
yksin jalat päättää,
mennä, tulla vaiko sitten toista suuntaa.
Kyynel pieni tiputtautuu poskelta,
yksi pieni asia, haluun nähdä uudestaan.
Ei kaikki helppoo, eikä ollu sillon ennen.
Päivät yksin missä valo joka kertoo huomisen.
Tähdet taivaalla kertoo viestin tulevasta,
yksin pitäs jaksaa muttei tietoo tulevasta.
Kaikki hyvä hukkui jo aika sitten,
jäljel on vaan tuskaa elämäni muistojen.
Pimees huonees tyttö yksin suremassa,
yksin miettii asioita, eikä tietoo tulevasta.
Liikaa virheitä, liian paljon tuskaa nään.
Elämän valo yhtä tyhjää pimeää.
Haluun päästää irti,
mutta ilman siipii ihminen on heikko,
eikä nää omaa enkelii.
Kaikki kokema vaa painaa iha liikaa,
miten voisin alottaa taas elämäni uudestaan.