IRC-Galleria

Liikaa pettymyksii, liian paljon tuskaa, avaa silmäs ja katso jo uudestaan, kaikki asiat vaa painaa ihan liikaa

Piti tukahduttaa tuskaa edes jotenkin
Paihoittelut ei auttaisi jälkeenpäin
Sun ymmärrys ei riittäis kuitenkaan
Erittäin hyvin tiedän
Sun on aina oltava oikeessa
Useinmiten en jaksa
Väitellä sua vastaan vaikka haluisin
Sä et oppisi virheistäsi kuitenkaan
Tietenkään kun et niitä edes huomaa
Näe minut tässsä, sitä toivoisin
Samat tarpeet lienee muillakin
Teitminusta liian pelokkaan
Mutten pelkäisi turhaan
Sinun tahtosi ei oo yhteinen
Oon vielä toistaiseksi eri ihminen
Teitminusta liian varovaisen
Jotenkin laantuneen
Miten tasoihin tullaan?
Miten pidetään puoliaan?
Jos toinen on ilmaa
Ja toinen mielestään aina oikeessa
Sä et kuuntele mua kuitenkaan
Vaikka mä kuitenkin yritän sulle huutaa

Yhtä toivon enemmän kuin muuta.
Paljon sen vuoksi antaisin,
Että tuntisit oikeesti,
Miten paljon sä haavoitit,
Ja miten kerran toisensa
Jälkeen se kaikki uudestaan nöyryytti.
Älä väitä, että sulla on muka kiire.
Vai pidätsä mua tyhmänä,
Jolla ei oo väliä?
Itsestäänselvyytenä, lasten palapelinä?
Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa,
Varsinkaan kun se mitään muuta ei.
Mut tekisitkö sä uudestaan
Samat, jos saisit valita?
Onko sussa jäljellä
Palaakaan inhimillisyydestä?
Joo, mä tiedän, mitä tunsin,
Mutta koskaan sitä ääneen sanonut en.
Mä pelkään, että joskus peilistä
Katsoo sun kaltainen.
Mä suutuin, raivosin ja huusin.
Siihen suostuis enää en.
Yksi ainoo katse, jota et ymmärrä kuitenkaan
Kertoo enemmän, kuin kaikki sanat yhteensä.
Siitä, mitä tapahtuu syvällä mun sisällä
Ja siitä, mikä odottaa vielä sitä hetkeä,
Kun on vapaa kaikesta, mitä kannan mukana.
Tiedän, kuka sinä oot, mut onko sulla hajua
Siitä, mihin päässyt oon ilman sinun apua?
Oikeastaan minun pitäis kai kiittää sinua.
Avasit mun silmät, enkä usko enää satuja.

Mun sydän ei toimi enää niin kuin ennen
Ei, se ei toimi enää niin kuin sen odotetaan toimivan
Sen syke suuntautuu nyt aivan toiseen suuntaan
Mun kädet ei toimi enää niin kuin ennen
Joskus tuntuu kuin niissä ei olis tuntoa ollenkaan
Mun silmät ei löydä sinua niin kuin eilen
Katse harhailee tai yhteen pisteeseen nauliutuu
Hymy useammin toisaalle suuntautuu

Mä tiedän, kierrän helpotusta,
Mut teen sen satuttaakseni mua.
Kiinni kuvitelmiin ja odotuksiin,
Jotka on nousseet niin korkeelle,
Ettei mitenkään voi helpottaa.
Kiinni tottumukseen ja tilanteeseen,
Jonka oon hyväksynyt, koska
Ei voimat riitä muuttaa.
Olen väsynyt niin näihin oletuksiin,
Jotka olevinaan on valettuna betoniin.
Ne ei jätä rauhaan, korvissani pauhaa,
Kunnes tajuan taas: turtumus on helpompaa
Hetkeksi taas.

Älä sano mitään, ettet vain sanoisi sitä
Minkä molemmat sanomattakin tietää
Eikö meillä todellakaan ole muuta sanottavaa?
Kauanko me voidaan tätä sietää?
Ei kauaa, vittu ei enää!

Katsoessani sua, kun sä et huomaa,
Niin monet asiat tuntuu olevan turhaa
Taas koen hetken, kun tajuan sen:
Oot aina siinä, mutten sua saa
Turvallisuuskin voi viedä hengen
Jollei tää polte minun sisältäni kuole

Toisista pääsee irti
Joihinkin jää roikkumaan
Ja sitten on vielä ne tyypit
Joista tulee sulle naru kaulaan
Mut mä uskon että jokainen kerran kohtaa
Jonkun joka radalle tähtes johtaa
Mut mihin ne joutuu, jotka oppaan menettää ??
Viimeisen lähtösi jälkeen luulin maistavani kuolemaa
Mut paremmin tietävät kertoi, jos ei se tapa, niin se vahvistaa
Nyt mun pitäis olla käsittämättömän vahva
Ja mun jalkojen pysyy liimattuna maassa
Vaik jokainen mun hengityskin sinusta muistuttaa
Musiikki yksin soi
Mä en tahdo mennä enää sitä kuulemaan
Nyt elämä luisuu pois
Enkä mä saa siitä virtaa katkeemaan
Jokainen tunti syö sitä pois

Sä herätit haudatun tunteen henkiin
Mut mitä sä sillä teet??

Tää vois olla se mitä toivonut oon
Mut mitä mä sitten teen
Jos vielä tää juttu puukottaa selkään
Anna mulle se mahollisuus
On niin helvetin vaikee luottaa
Pelkkiin pettymyksiin