Toinen iltavuoro peräkkäin. Tuskaa.
Ei millää kestä näitä.
Wilmakin voi jo onneksi paremmin. Syöny ja juonu jo vähä. tosin ei kyllä samalla ruokahalulla kun ennen mutta kuitenkin. Jotain edes.
Viikonloppuna olis aamuvuorot sitten. Maanantaina vapaa. Odotan sitä. Alotan ens viikolla sitten siellä meidän dementtia kodissakin. Ei paljo innostas mutta... toisaalta vaihtelua. ja onhan se väliaikanen homma sekin vaan.
Vielä hetki tääl kökkimistä. sit kotiin. <3