En katsettani irti saa.
Sussa on jotain mikä saa mut kiinnostumaan.
En osaa selittää.
Sun katse, se on piinaava mutta silti se kiehtoo.
Kuka sä olet?
Miksi sä teet tän mulle?
Et saa katsoa mua noin.
Älä tule enää lähemmäksi.
Huomaan kuinka silti tulet viereeni, tartut käteeni.
Tekisi mieli juosta karkuun, mutta jalat eivät tottele.
Jos jään tähän satutan vain itseni, en voi.
Irrotan kätesi omastani.
Katsot edelleen mua kuin jotain kaunista, jotain sellaista mitä olet kauan etsinyt.
Käännän katseeni pois.
Käännän selkäni sinulle ja kävelen.
Kävelen enkä katso taakseni.
Tiedän että huudat perääni, tiedän, mutta sanon itselleni: näin on parempi.
En voi päästää enää ketään sydämmeeni.
<3