taas. kuka lohduttaisi nyytiä? (lue: salosta)
mä en ymmärrä, miks maailma on tahallaan näin ikävä paikka. en mä edes oo tehnyt aikoihin mitään väärää, ja silti mikään ei toimi millään tavalla. mikakin totes taas tänään, et ollaan samassa pisteessä kun viimeks: molemmilla on niin paska olo et eroominen olis paras ratkaisu, sit ei olis tätä helvetin stressiä näin monesta asiasta. paitsi et se ei auttais vittuakaan, pahentais vaan asiaa. toivottavasti kulta ei nyt tee mitään typerää.
välillä - tai siis aina - tuntuu siltä, et yhteiskunta on hylänny meijät. miten asiat olis muuten näin hankalia?