Onko olemassa hölmömpää asiaa mitä toiselle voi sanoa kuin tuo otsikon sanaparsi?
Muistelkaahan niitä kertoja, kun olette tuohon "neuvoon" törmänneet? Mitä jäi tekemettä/ostamatta/sanomatta? Jotain mitä olisit oikeasti halunnut, mutta kaverin huudahduksen vuoksi jäit miettimään tekemistäsi ja jätit sen tekemättä, koska se olisi ollut noloa/outoo/tms?
Eikä sekoiteta tähän pohdintaan nyt oikeesti hölmöjä tekoja, tosin niissähän yleensä huudahdus ei ole "mieti ny vähän", vaan pikemminki: "ÄLÄ NY VITTU!!" tjsp.
Oletko itse sanonut kaverille nuo maagiset kolme sanaa? Miksi? Millaisessa tilanteessa? Mulle on noi sanat lausuttu silloin muinoin kun vielä välitin muiden mielipiteistä ja annoin niille vaikutusvaltaa elämääni, ja useimmiten nää sanat kuulin silloin kun olin tekemässä puhtaalla intuitiolla mielestäni jotain hauskaa, jotain jonka oikeasti olisin halunnut tehdä, usein hauskuuttaakseni muita tai itseäni.
Pysähdyt miettimään ennen kuin teet jotain, mitä yleensä mietit ensimmäisenä? Luultavasti sitä, että mitä muut ihmiset ajattelevat jos teen/sanon/pukeuden/yms. tuolla tavalla, ja usein miettimisen tuloksena päädyt ratkaisuun joka ei nostata muilta mielipiteitä, tai jos nostattaa niin positiivisia, mutta oliko ratkaisusi sama kuin alunperin puhtaalla intuitiolla mieleen juolahtanut?
Teet siis komprimissin oman halusi, sekä muiden ihmisten mielipiteen välillä. Miksi? Voi myös olla ettet edes tiedosta tekeväsi tätä kompromissiä, onko vaatekaappisi hyvin pitkälti samanlainen, kuin ystäviesi/ihmisten joiden parissa vietät aikaasi? Oletko joskus kävellyt kauppaan ja silmiisi on osunut suoraan aivan törkeän hieno tuote, mutta olet jättänyt sen ostamatta koska se olisi liian erilainen? Muistele shoppailureissujasi, löydätkö tämmöisen tapauksen, vai huomaatko kenties ostavasi vaatteita jotka ovat tai muistuttavat erittäin paljon ympäristösi ihmisten vaatteita? Oletko siis antanut muiden ihmisten vaikuttaa kokonaan siihen mistä tuotteista pidät? Onko vaatteesi oikeesti mielestäsi hienoja, vai ovatko ne ihan jees? Tee pieni vertailu, kuinka moni ostamistasi tuotteista, esimerkiksi vaatteista on ihan jees/ok/yms. ja kuinka monen vaatteen ostaminen tapahtui intuitiolla? Eli kuinka moni vaate päätyi hyllyysi niin, että menit kauppaan, näit vaatteen ja mitään ajattelematta halusit sen? Jos löysit yhdenkin, niin vertaa tätä tuotetta niihin jotka ovat ihan jees, löydätkö eroavaisuutta? Entä kuinka monta tällaista tuotetta on jäänyt pölyyntymään hyllyyn? Ostit sen mutta et kuitenkaan pitänyt sitä montaa kertaa enempää, miksi? Saitko siitä muilta arvosteluja? Tai kuinka monta kertaa olet pyytänyt ns. "makutuomarin" mukaan ostosreissulle?
Mielestäni on suhteellisen perseestä, että annamme muiden mielipiteiden vaikuttaa sanoihimme/tekoihimme/pukeutumiseemme/yms. Miksi et vain tekisi sitä mitä oikeasti haluat? Miksi annat muiden mielipiteiden vaikuttaa itseesi? Minkä takia suutut kun sinua arvostellaan? Ja minkä ihmeen takia arvostelemme muita? Olemme turhamaisia, ja se on perseestä. Miksi emme voisi olla välittämättä muiden tavoista ilmaista itseänsä ja olla itsekin sitä mitä oikeasti haluaisimme?
Muiden mielipiteiden vaikutus on vielä suhteellisen helppo ylittää, tiedän itse sen varsin hyvin. Älkääkä vain lannistuko, kun alatte saamaan muilta vittuilua. Miettikää nyt miten järjetöntä, saatte vittuilua siitä, että olette oma itsenne ihmisiltä jotka itse alistuvat muiden mielipiteiden vaikutukselle. Miten tämmöisten ihmisten vittuilua voi edes ottaa vakavasti? Ja minkä ihmeen takia alatte vittuilemaan heti kun joku on erilainen? Ja minkä takia suututte vielä enemmän siitä, kun emme välitä teidän vittuilustanne, vaan nauramme sille? Olette turhamaisia, sekä kateellisia. Olemme niin kateellisia siitä että joku toteuttaa itseään, että alamme kiusata häntä. Olemmeko me rahtusen hanurista? Onneksi tämä kateellisuus itselläni ainakin katosi samalla kerralla kun katosi muiden mielipiteistä välittäminen.
Mikä sitten on vaikeaa ylittää? Oma itsesi, mielesi. Olet itsesi pahin vastustaja, usein sitä tiedostamatta. Otetaanpa klassinen esimerkki.
Uskallan väittää, että lähes jokainen teistä lukijoista on joskus myös mindfuckannu itsensä pysähtymällä miettimään. Kuinka moni muistaa koulussa kokeessa tapahtuneen seuraavan: vastaat kokeessa esitettyyn kysymykseen täysin intuitiolla, kun olet tehnyt kokeen, alat tarkistamaan vastauksia ja pysähdyt tämän kysymyksen kohdalla, alat miettimään, mietit hetken aikaa, jonka jälkeen kumitat vastauksen, tai osan siitä ja kirjoitat uuden, mietityn vastauksen tilalle. Kokeen saatuasi takaisin tarkastettuna huomaat, että se ensimmäinen vastauksesi olisikin ollut täysin oikein, ja sen sijaan vastasit pohditun, väärän vastauksen.
Sama toistuu myös arkielämässä. Kuinka monta kertaa olette miettineet ja suunnitelleet menojanne, ja kuinka monta kertaa nämä suunnitelmat, tai niiden takia iltanne on mennyt jollain tapaa vituiksi? Entäs kuinka monta paskaa extempore reissua muistatte? Tai oletteko koskaan kaupassa ollessanne ostaneet kaikki ostoksen puhtaasti intuition varassa kun olette unohtaneet ostoslistan vai oletteko koittaneet aina miettiä, että mitä teidän piti ostaa (ja usein unohtaneet jotakin).
Oletteko koskaan ajatelleet, että miksi ja miten te päädyitte siihen väärään vastaukseen kokeessa intuition ohi tai miksi suunnitelmanne kusevat lähes aina? oletteko aina vain kironneet ja jatkaneet eteenpäin? Oletteko ikinä miettineet miksi intuitio sitten niin usein on oikeassa? Miksi intuitio usein on se mikä miellyttää meitä? Tiedostatteko te edes intuition olemassa oloa? Wikipedia kertoo intuition olevan tiedostamatonta tiedettyä tietoa, eli siis puhtaasti alitajunnasta tuleva valinta/ratkaisu/ajatus, joka EI ole arvaus.
Tämä mielestäni tarkoittaa siis sitä, että intuitio puhtaimmillaan on aivojen prosessoima ajatus niistä tiedoista jotka olet aivoillesi antanut, se tieto voi olla lukemattomassa muodossa. Se voi olla koulussa opittua, se voi olla kokemuksilla opittua, se voi olla sinua miellyttäviä asioita.
Jos olet lukenut kokeisiin, löydät kokeista yleensä kysymyksiä joihin osaat vastata miettimättä, ikään kuin kynä kirjottaisi itsestään vastausta, tai siellä vaatekaupassa se yksi vaate vain osuu silmiisi ja se on mielestäsi täydellinen, joskus ihmettelet miten helposti löysit kyseisen vaatteen. Molemmissa tapauksissa toimit intuitiollasi, ja molemmissa tapauksissa lopputulos on sitä mitä haluatkin.
Mitä tapahtuu silloin, kun kumitat sen oikean vastauksen tai se upea vaate jääkin kauppaan? Useimmiten sinä mietit, ja miettimällä annat tunteidesi, ennakkoasenteidesi ja vääristyneen muistisi vaikuttaa ratkaisuusi, ja yleensä lopputulos on vähemmän tyydyttävä. En nyt tarkoita että muistissamme olisi mitään vikaa, vaan miettimällä asiaa ja yrittämällä muistaa väkisin luomme tajuamattamme vääristyneitä muistikuvia.
Seuraavan kerran kun olette ostoksille/kokeessa/missä tahansa tilanteessa, luottakaa intuitioonne, luottakaa siihen pelottomasti, älkää epäilkö hetkeäkään vaan toimikaa täysin intuition mukaan, voi olla että yllätytte lopputuloksesta.
Ps. tämä(kin) teksti on kirjoitettu intuitiolla.
