IRC-Galleria

Nyt pääsin viimein koneelle pitkän viikon jälkeen... Joo eli ku perjantaina menin sinne laitokselle niin olin eka lääkärillä ultrassa ja paino arvioksi annettiin 3300g.. no ku lääkäri oli tutkinu ja olin jo 2cm auki mut mitään ei ollu hätää... No kätilö soitti osastolle 312 ja varas mulle paikkaa sieltä...
No pääsin osastolle joskus puol yks päiväl ja odottelin et koska joku tulee kertomaan et mitä nyt seuraavaks... Sit tuli joku osaston oma kätilö juttelemaan mun kaa ja kysyin et koska se käynnistys aloitetaan.. Sit se meni kysymään lääkäriltä ja tuli viiden minuutin pääst pillerin kanssa.. Olin vähän aikaa ihan sekasin et nyt vai... No se käynnistys aloitettiin perjantaina klo 12.50.. Mut mitään suurempaa ei viel tapahtunu koko iltana mut sit vast joskus 17.00 alko jotain pientä vatsan vääntöä.. Ihan ku olis menkat alkanu mut ei sen suurempaa... Toni tuli joskus kuuden aikaan ja ei ollu viel silloinkaan mitään taphtunu tai mitenkään edistynyt.. Odotettiin ilta kymmeneen ja yöhoitaja tutki tilanteen niin ei ollu mitään niin Toni lähti kotiin odottamaan soittoa.. Ei sille sit yöllä tarvinnu soittaa...
Menin suihkuun ja nukkumaan niin supistukset oli kadonnu aamuun mennessä kokonaan... No sanoin siitä hoitajalle ja kysys taas lääkäriltä että mitä nytten niin taas se tuli uuden pillerin kanssa klo11 ja niit annettiin neljän tunnin välein jollei mitään tapahtuisi... No se eka minkä sain lauantai (22.11) aamuna niin ei ollu mitään vaikutusta No sain sitten toisen klo15.15 niin sen jälkeen klo17 ne supistukset alko uudestaan mut todella pahoina pikku hiljaa niistä tuli kovemmat ja kovemmat mut mitään ei ollu siltikään viel tapahtunu mitään... No toni oli onneks sit ollu jo melkein koko päivän mun kaa niin sain siihen vähän purata niit supistuksia... Kävelin pitkin käytävää koko ajan et jotain vois alkaa tapahtua mut ei, kävin jopa suihkussa joskus klo20 aikaan niin silloin oli jo niin tuskaa olla siel suihkussa ku supistus meni ohi ja sai ittensä rentouduttua niin tuli toinen... Puol tuntii olin siel suihkus et halpottais mut ei auttanu...
Sit vaan menin sänkyyn makaa ja puuskuttamaan ku oli niin tukalaa... Mä odottelin niiden supistuksien kanssa siel huoneessa klo22 saakka kunnes oli pakko soittaa kelloa et nyt on mentävä et nyt tuntuu et tarvii ruveta ponnistamaan... No kätilö sanos mulle että älä ponnista mut yritä myötäillä sitä supistusta...
Meinasin sanoo et myötäile ite mä haluun nyt alas... Sit se oli käyny hakemassa jonkun laitteen et katotaan viel et miten vauva voi mut enhän mä voinu enää oikeen paikoillani olla ku oli jotekin liikkua ku sattu niin saatanasti... No sit se onneks uskos mua et nyt oli mentävä alas... Hoitaja sanos Tonil et kerää mun tavarat ja nyt lähetään alas ku pääsen sit tonne viel ylemmäs osastolle... Toni haitti kaikki mun tavarat vaan yhteen säkkiin ja mentiin vauhdilla... Sit kuitenkin jäätiin siihen osaston aulaan ku se meinas soittaa alas mun tiedot mut sit vaan sanos toisel yöhoitajal et voitko soittaa että tulossa oltaisiin...
Kello oli jotain 22.15 ku oltiin alhaalla ja puolelta pääsin sit synnytys saliin... Hoitaja toivotteli onnea ja lähti takasin.. Menin siihen sängylle ja kätilö sit tutki tilanteen ja sanos et tääl olis vast 3,5cm auki et älä missään nimessä ponnista.. Olin taas pihal et niin vähän oli tapahtunu eilisestä ja päivästä... No siin sit kiltisti odoteltiin et jotain tapahtuis ja klo22.45 sanoin Tonil et soita sitä kelloa et nyt se tulee oikeesti kohta ulos... Kätilö tuli ja sanoin et nyt on sellainen olo että on pakko ponnistaa.. Kätilö katto ja sanos et joo voit ruveta ponnistamaan mut kalvot ei ollu viel menny.. Sit se meinas tulla sen jonkun terän kaa puhkasemaan ne niin sanoin sille "ei mä käännyn täst ja ponnistan" Ekalla kerralla ei onnistunu niiin se meinas tehä sen niin huusin et "mä viel kerran" sit se puhkes... Vittu et se helpotti...
Kello oli joku 22.50 ku rupesin sit oikeen työllä ponnistamaan poikaa ulos... Kamalinta oli se et ku oli saanu ponnistettua niin pitkällä et kuulemma hiukset näkys niin ponnistuksen välis meinas poika mennä takas sisäl päin... Sit viel muutama ponnistus niin pää oli ulkona ja viel yks voimakas ponnistus niin hartiat oli puolessa välissä niin sit piti rauhallisesti ponnistaa että kätilö sai käännettyä poikaa tulemaan ulos ja sit se vaan pulpsasti (klo22.58) ulos ja kaikki loputkin lapsivedet tuli ulos...
Mut kyl se oli helpotus saada se pieni nyytti syliin heti siihen rinnan päälle... Et ei kauaa kestäny tämä synnytys... Sain sit viel heti sen synnytyksen jälkeen jonkun piikin ja ei kauaa menny ku istukka tuli ulos.. Mä en sitä enää halunnu nähä ku oon sen kerran jo elämässäni nähny.. Toni näki ja sanos ettei ollu kaunista katsomista... Mut kaiken huippu oli se et mä en saanu yhtään tikkiä ja repäytymiä ei ollu missään... Et mä olin niinku melkeen heti valmis lähtemään kotiin...
No joo.. Puol yks yöllä päästiin pojan kanssa sitten osastolle ja Toni sitten lähti kotiin nukkumaan ja me kans ,mut enhän mä meinannu nukkua ollenkaan ku vaan kattelin sitä pienokaista siinä pienessä kopassa.. Kyl sit loppujen lopuks sain unta..
Et sellainen oli tämä synnytys ja en ehkä uudestaan haluu vaik kätilö sanos mulle että mut on ku luotu synnyttämään... Mut ei sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan...

Niin et meidän pieni poika syntyi noin kolme viikkoa ennen laskettua aikaa mut hän on silti ihan sopivan kokoinen pikkuinen poika... Ja onnellisia ollaan kotona ja voidaan oikeen hyvin... Ja Anttikin on hyväksyny pikkuveljen oikeen hyvin... Yöt on tietty aika raskaita mulle ku heräilen 2-4 tunnin väleil syöttämään poikaa mut parasta tässä on se et ku pikku poika itkee niin kumpikaan näist vanhemmista jätkistä eli Tonista ja Antinsta niin ne ei ees herää siihen itkuun... Ne vaan vetelee sikeitä ku mä heräilen...