IRC-Galleria

No tänään tulee olemaan paljon ohjelmaa... Eka mennään Antin ja Jusan kanssa väentupaan syömään ja sit pitäis mennä kauppahalliin hakee kuituja ku ajattalin laittaa nuudelit taas vaihteeks... Mut en tiedä viel minkä väriset...

Tänään Jusa on kolme viikkoa vanha.... Tuntuu niin et aika olis pysähtyny...
Mut kai täs on vaan mentävä pikku hiljaa eteen päin...

Meidän pieni pallero täytti eilen kaks viikkoa... Tuntuu et nyt tää aika on jotenkin jääny paikoilleen jurraamaan... Odotud aika meni niin nopeesti ettei meinannu huomata kuinka aika kulus ja nyt ei sit niinku mitenkään meinaa aika mennä eteen päin... Mekin ollaan oltu Tonin kanssa kohta vuoden yhdessä ja kaikkea on niin paljon muuttunu... Eka mun äiti puoli kuoli ja sit mä tulin raskaaks ja muutin porukoiden kämppään... Sit Toni muutti tänne ja nyt on meidän vauva syntyny ja tulee joulu ja kaikkea.. Ja tammikuussa tulee vuos ku alettiin olemaan...

Nyt pääsin viimein koneelle pitkän viikon jälkeen... Joo eli ku perjantaina menin sinne laitokselle niin olin eka lääkärillä ultrassa ja paino arvioksi annettiin 3300g.. no ku lääkäri oli tutkinu ja olin jo 2cm auki mut mitään ei ollu hätää... No kätilö soitti osastolle 312 ja varas mulle paikkaa sieltä...
No pääsin osastolle joskus puol yks päiväl ja odottelin et koska joku tulee kertomaan et mitä nyt seuraavaks... Sit tuli joku osaston oma kätilö juttelemaan mun kaa ja kysyin et koska se käynnistys aloitetaan.. Sit se meni kysymään lääkäriltä ja tuli viiden minuutin pääst pillerin kanssa.. Olin vähän aikaa ihan sekasin et nyt vai... No se käynnistys aloitettiin perjantaina klo 12.50.. Mut mitään suurempaa ei viel tapahtunu koko iltana mut sit vast joskus 17.00 alko jotain pientä vatsan vääntöä.. Ihan ku olis menkat alkanu mut ei sen suurempaa... Toni tuli joskus kuuden aikaan ja ei ollu viel silloinkaan mitään taphtunu tai mitenkään edistynyt.. Odotettiin ilta kymmeneen ja yöhoitaja tutki tilanteen niin ei ollu mitään niin Toni lähti kotiin odottamaan soittoa.. Ei sille sit yöllä tarvinnu soittaa...
Menin suihkuun ja nukkumaan niin supistukset oli kadonnu aamuun mennessä kokonaan... No sanoin siitä hoitajalle ja kysys taas lääkäriltä että mitä nytten niin taas se tuli uuden pillerin kanssa klo11 ja niit annettiin neljän tunnin välein jollei mitään tapahtuisi... No se eka minkä sain lauantai (22.11) aamuna niin ei ollu mitään vaikutusta No sain sitten toisen klo15.15 niin sen jälkeen klo17 ne supistukset alko uudestaan mut todella pahoina pikku hiljaa niistä tuli kovemmat ja kovemmat mut mitään ei ollu siltikään viel tapahtunu mitään... No toni oli onneks sit ollu jo melkein koko päivän mun kaa niin sain siihen vähän purata niit supistuksia... Kävelin pitkin käytävää koko ajan et jotain vois alkaa tapahtua mut ei, kävin jopa suihkussa joskus klo20 aikaan niin silloin oli jo niin tuskaa olla siel suihkussa ku supistus meni ohi ja sai ittensä rentouduttua niin tuli toinen... Puol tuntii olin siel suihkus et halpottais mut ei auttanu...
Sit vaan menin sänkyyn makaa ja puuskuttamaan ku oli niin tukalaa... Mä odottelin niiden supistuksien kanssa siel huoneessa klo22 saakka kunnes oli pakko soittaa kelloa et nyt on mentävä et nyt tuntuu et tarvii ruveta ponnistamaan... No kätilö sanos mulle että älä ponnista mut yritä myötäillä sitä supistusta...
Meinasin sanoo et myötäile ite mä haluun nyt alas... Sit se oli käyny hakemassa jonkun laitteen et katotaan viel et miten vauva voi mut enhän mä voinu enää oikeen paikoillani olla ku oli jotekin liikkua ku sattu niin saatanasti... No sit se onneks uskos mua et nyt oli mentävä alas... Hoitaja sanos Tonil et kerää mun tavarat ja nyt lähetään alas ku pääsen sit tonne viel ylemmäs osastolle... Toni haitti kaikki mun tavarat vaan yhteen säkkiin ja mentiin vauhdilla... Sit kuitenkin jäätiin siihen osaston aulaan ku se meinas soittaa alas mun tiedot mut sit vaan sanos toisel yöhoitajal et voitko soittaa että tulossa oltaisiin...
Kello oli jotain 22.15 ku oltiin alhaalla ja puolelta pääsin sit synnytys saliin... Hoitaja toivotteli onnea ja lähti takasin.. Menin siihen sängylle ja kätilö sit tutki tilanteen ja sanos et tääl olis vast 3,5cm auki et älä missään nimessä ponnista.. Olin taas pihal et niin vähän oli tapahtunu eilisestä ja päivästä... No siin sit kiltisti odoteltiin et jotain tapahtuis ja klo22.45 sanoin Tonil et soita sitä kelloa et nyt se tulee oikeesti kohta ulos... Kätilö tuli ja sanoin et nyt on sellainen olo että on pakko ponnistaa.. Kätilö katto ja sanos et joo voit ruveta ponnistamaan mut kalvot ei ollu viel menny.. Sit se meinas tulla sen jonkun terän kaa puhkasemaan ne niin sanoin sille "ei mä käännyn täst ja ponnistan" Ekalla kerralla ei onnistunu niiin se meinas tehä sen niin huusin et "mä viel kerran" sit se puhkes... Vittu et se helpotti...
Kello oli joku 22.50 ku rupesin sit oikeen työllä ponnistamaan poikaa ulos... Kamalinta oli se et ku oli saanu ponnistettua niin pitkällä et kuulemma hiukset näkys niin ponnistuksen välis meinas poika mennä takas sisäl päin... Sit viel muutama ponnistus niin pää oli ulkona ja viel yks voimakas ponnistus niin hartiat oli puolessa välissä niin sit piti rauhallisesti ponnistaa että kätilö sai käännettyä poikaa tulemaan ulos ja sit se vaan pulpsasti (klo22.58) ulos ja kaikki loputkin lapsivedet tuli ulos...
Mut kyl se oli helpotus saada se pieni nyytti syliin heti siihen rinnan päälle... Et ei kauaa kestäny tämä synnytys... Sain sit viel heti sen synnytyksen jälkeen jonkun piikin ja ei kauaa menny ku istukka tuli ulos.. Mä en sitä enää halunnu nähä ku oon sen kerran jo elämässäni nähny.. Toni näki ja sanos ettei ollu kaunista katsomista... Mut kaiken huippu oli se et mä en saanu yhtään tikkiä ja repäytymiä ei ollu missään... Et mä olin niinku melkeen heti valmis lähtemään kotiin...
No joo.. Puol yks yöllä päästiin pojan kanssa sitten osastolle ja Toni sitten lähti kotiin nukkumaan ja me kans ,mut enhän mä meinannu nukkua ollenkaan ku vaan kattelin sitä pienokaista siinä pienessä kopassa.. Kyl sit loppujen lopuks sain unta..
Et sellainen oli tämä synnytys ja en ehkä uudestaan haluu vaik kätilö sanos mulle että mut on ku luotu synnyttämään... Mut ei sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan...

Niin et meidän pieni poika syntyi noin kolme viikkoa ennen laskettua aikaa mut hän on silti ihan sopivan kokoinen pikkuinen poika... Ja onnellisia ollaan kotona ja voidaan oikeen hyvin... Ja Anttikin on hyväksyny pikkuveljen oikeen hyvin... Yöt on tietty aika raskaita mulle ku heräilen 2-4 tunnin väleil syöttämään poikaa mut parasta tässä on se et ku pikku poika itkee niin kumpikaan näist vanhemmista jätkistä eli Tonista ja Antinsta niin ne ei ees herää siihen itkuun... Ne vaan vetelee sikeitä ku mä heräilen...

Joo lääkäri soitti eilen illalla mun verikokeiden tulokset ja joudun menemään tänään aikaisemmin lääkäriin ja joudun mahdollisesti jäämään sisälle osastolle ku sappi hapot olivat nousseet todella paljon... Ne oli eilen joku 31 ja se saa olla vaan 6... Et nyt ku meen lääkäriin niin saan tietää että joko pikku herra otetaan ulos nyt viikon lopulla tai sit vast ens viikolla vai menenkö kiireellisenä keisarin leikkaukseen.... Sitä ei voi millään tietää... Mut ehkä kuulen tossa parin tunnin sisällä...

Mut kaikista ihaninta on se että lunta sato eilen ja tänään oli tullu vähän lisää..
En kyl millään jaksa odottaa et saisin sen pienen kääreen mun syliin ja kotiin sielt laitokselta...
Kauhee ikävä mul kyl on jo anttia vaik en ees tiedä jäänkö sisälle laitokseen mut kuitenkin...

Mä kyllä pärjäilen mut mietin miten antti pärjää Tonin kaa... Jos niil tulee ongelmia käsken sen soittaa mun veljelle ne lupas sentään auttaa...
Mut mä lähen nyt bussilla kohti laitosta ja sitä laitos ruokaa kohden...

Olin sit taas kuulemassa sitä ihanaa tuomioo niistä arvoista mut eihän sappi arvot ollu edes kerinny tulemaan niin en tiedä kuinka paljon ne on... Lääkäri kyl lupas soittaa jos niissä on jotain huolestuttavaa mut ei niis sit vissiin ollu ku ei oo soittanu ja lupas tän päivän aikan soittaa... Kaikki on tosi hyvin ja poika kasvaa kovaa vauhtia... Tietty ne kattoo ultralla joka kerta ku oon menny tyksiin et tää poika on tosi kuvauksellinen jo ennen syntymäänsä... Saan joka viikko paino arvion tietty ja viime viikol oli vaan 2662g ja nyt oli 3200g mut viime kerralla lääkäri oli mitannu hiukan ala kanttiin pojan... Mut täs vaan toivoo et viel ku olis kaks viikkoo niin sit vois tulla ulos... Sit hän olis samoihin aikoihin syntyny ku isoveljensä... Kyl on niin huomannu et on todella raskaana ku nyt vast tulee lonkka kivut ja lantiokivut... Sitten on iljettävää painetta alapäässä ja on vaikeeta löytää mitään asentoa missä istuis tai sitten misssä asennossa olis kiva nukkua...

Mut nyt kuitenkin lääkrin kanssa päätettiin ettei tarvii käydä joka toinen päivä käyrällä etten saa viel jotain verenpaine tautia tähän päälle ku stressaan niin paljon... Nyt pitää ite varata aika verikokeisiin ja ens viikon perjantaina meen sit taas tyksiin lääkäriin niin sielläkin käynnit vähenee tosi paljon...

Ja mul ei oo tullues koko raskauden aikana ku noin joku 5kiloo lisää... Et ku laitokselle meen niin kaikesta voi olla että pääsen eroon kerralla....xD

Eilen olin verikokeissa ja tänään lääkärillä... Kaikki oli ok et maksa arvot oli tullu alas päin viime kerrasta ja sappi arvot oli noussu vähän vaan... Maksa-arvot oli 62 (80) ja sappi-arvot 10 (4). Sulkeissa on viime kertaiset tulokset... Vauva voi hyvin ei ollu mitään liikkuu hyvin sydän käyrät on ok ja mulla ei oo ollu mitään kutinaa eikä muutakaan mut silti mulle sanottiin et jatketaan tätä seuraamista joka viikko... Eli käyn joka toinen päivä tyksis sydän käyrällä ja ke verikokeissa ja to lääkäriin... Mul viel sanottiin et jos sappi-arvot lähtee piikkinä nousemaan niin ne miettii käynnistystä mut kuitenkin viel koitetaan päästä viikoissa pidemmälle... Nyt on viikkoja 34+6.. Et jos vaik kolme viikkoo noi arvot pysyis alhaalla niin sit sais tulla jo pois...

Olin tyksissä aamul tolleen vaan piipahtamassa... olin siel sellaisen tunnin verran yhdes monitorissa kiinni ku kuunneltiin vauvan sydän ääniä ja otettiin sellaista käyrää... Ei siit meinannu tulla alkuun mittän ku ei meinannu hoitaja löytää koko pojan sydän ääntä mut sit ku se sielt löyty niin vähän ajan pääst pojal tuli hikka... Sitä kesti melkein 5min ennen ku se loppu... Mut sit ku hikka oli loppu niin sit se alko liikkumaan niin paljon eetei se monitori enää pystyny ottamaan sitä käyrää ku katkes joka kerta ku poika liikkus... Ei mulla kyllä mitään helppoa ollu istua siinä tuolissa kupiti paikoillaan olla ja sit toinen potkii niin paljon et olis sellainen et tulis jostain kohtaa mahaa läpi... Mut kuitenkin lääkäri hyväksys sen käyrän vaik olikin aika katkonainen mut onneks ne liikket pelasti mut siltä etten joutunu jäämään tyksiin sisällä...

Tuli sitten vietettyä synttärit tyksissä tarkkailussa...! Lauantaina menin aamulla sisälle ja pääsin sunnuntaina ns kotilomalle ja maanantaina takaisin juttelemaan lääkärin kanssa mun verikokeiden arvoista ja jatkosta että tarviiko tyksissä makaa... No onneks arvot oli alhaalla ja paljon... Nyt oon koton ja lepään vaan... Huomen tarvis aamulla mennä verikokeisiin ja perjan tai aamulla tyksin äitiyspolille erikoislääkärille.... Et sellaista tää raskaus nyt on ollu... Aika tuskaa jollen muuten sanois... Ei kannatta saada raskauden aikaista maksasairautta... Tää on just sitä mitä nyt sairastan ja se sit viel uusiutuu joka raskaudessa... Et tän jälkeen voin kyl sanoo et kuin pal tekee vauvaa mieli niin sit kyl hoitelen toisten vauvoja.... Ei oo meinaati mitään kivaa syödä mitään lääkkeitä jolla voi olla vaikutusta lapseen ja siks pitää käydä tyksis joka viikko ultrassa....

Joo sain sit eilen tietää mun verikokeiden arvot ja joutusin menemään uudestaan tänään tyksiin... No oli kyl niin hälyttävät arvot et huh huh... Sappi arvot oli 72 ja maksa arvot 187 mut nyt ku olin taas tänään kokeis niin maksa arvot olivat tippuneet tonne 127 no mä oon aloittanu sellaisen lääkekuurinkin tätä varten... Ja olin mä tänään myös erikoisultralääkärillä joka tutki vauvan kokonaan niin läpi ku vaan voi olla... Kaikki oli täydellisesti kasvanu ja samaan malliin voi jatkaa elämää eikä tarvii pelätä mitään raskausmyrkytystä mitä mun täti mulle eilen huusi puhelimessa.... Ja kysyin sitä lääkäriltä niin lääkäri naurahti ja sanoi että tämä ei ole raskausmyrkytys vaan sellainen toinen mikä voi tulla raskauden aikana joka on vähemmän vaarallinen.... Mut nyt olen paremmalla mielellä taas ja uus käynti on tyksis 17.10 ja aamulla tarvii mennä labran kautta... Mä sit vihaan sitä ku tarvii olla syömättä ja juomatt ennen verikokeita...

Mut kaikki on kunnossa meillä...