Olen tänään 26,66 vuotta vanha...
Tää sama teema toistuu vaikka eilen yritin jättää sen tielle... Luulis että 450 kilomteriä suomalaista maantietä karistaa pahimmankin angstin mutta ei. Tänään vaan väsytti enemmän kuin tavallisesti.
Mut Jumalaa kiittelin kovasti kun ajaessa taas rukoilin.
On nää päivät tän väsymyksen ja masennuksenkin keskellä kuitenkin siunattuja. Mielummin sitä masentuu harrikan satulassa siellä jossain kuin että ilman harrikkaa himassa. Elämä on valintoja.
Mä oon valinnut mun tien ja kuljen sitä seuraillen, välillä putoillen polulta, niinkuin varmasti kaikki muutkin. Mut sitähän tää on, etsit ja etsit ja kuljet ohi vaikka ratkaisut olisivatkin vieressäi...