Tänään. Isoäitini on valmistautumassa viimeiselle matkalle, vaarin tehdessä hiljaa seuraa.
Samaan aikaan löytyy enon entinen vaimo kuolleena työoaikaltaan.
Elämä on julmaa, muistin sen taas tänään.
Ei minulle, minä tiedän että kuolema koskettaa kaikkia ja molemmat isovanhemmat ovat eläneet hyvän elämän. MUTTA.
On ihmisiä, kuten 12-ja13-vuotiaat serkkuni jotka ei varmasti vielä ymmärrä mitä näkevät. Eivät osaa ajatella maailma sellaisena kuin se valitettavasti on...
Ja heille, pienille ja vielä viattomille tämä päivä on täynnä surua ja mustaa.
Sydämeni on heidän luonaan.