IRC-Galleria

Mut rauhaan, antakaa mun olla. Antakaa mun unohtua, antakaa mun vaan vittu olla.

joskus tuntuu tuolta.

Ja toisaalta, olisi niin mukavaa kun joskus soittaisitte, kun joskus joku kaipaisi. Jos tietäisi että edes jollain ihmisellä olisi joskus ikävä. Jopa minua.

AIna nöäiden sumuisten viikonloppujen jälkeen tää kotiin palaaminen on aina, aina vaan rankempaa ja pahempaa.

Tulisi jo se nainen, tulisi jo se kohtalo joka mulle kuuluu. Mitä vaan paitsi tätä hukkaan heitettyä yksinäisyyttä, petettyjä lupauksia, epätodellisia lupauksia.. Tulisi nyt joku joka palauttaisi uskoni siihen että minäkin ansaitsen palan rakkautta...