ollut heti kuudesta lähtien.
Heposia ei meinannut saada sisälle ollenkaan. Tönöttivät vaan keskellä laidunta ja hätkähtivät aina kun pamahti, viuhahti, välähti tai vinkaisi. Freijan sain jo yhden kerran katoksen viereen, mutta siitä karkasi heti kun yhden kerran pamahti. P-kele isot ukot ja räiskivät kuin pikkupojat koko illan, tai on kait siinä muutama alla täysi-ikäinenkin mukana.
Japen sain vihdoin talliin muutaman yrityksen jälkeen. Freija vaan seisoi keskellä laidunta ilman aikomustakaan tulla sisään. Jokuhan voisi vaikka hyökätä kimppuun ja eihän sisältä pääse karkuun!
Sitä siinä vähän aikaa jahtasin ja menin puolijuoksua ympäri laitumia. Viimein sain riimunnarun kaulan ympäri ja koko ajan jännitin että milloin akka tempaisee karkuun. Muutaman kerran yrittikin vähän sen suuntaista, viimeisen kerran katoksen edessä. Silloin jo luulin että kohta mennään ja valmistauduin jo päästämään irti riimusta, mutta yhtäkkiä se antoikin periksi ja mentiin ne viimeiset pari metriä vauhdilla, ettei taas ehdi joku paukku pamahtaa (nimittäin silloin olis kyllä mua viety).
Sisällä sitten se kiersi vaan rinkiä ja väänsi muutamat vetelät hätäsemmoiset haisevat kasat....
Onneksi ainakin Jape-vaari oli sitten sisällä tyynen rauhallinen.
Huh, huh, pitääköhän käydä vielä puoliltaöin katsomassa onko Freija yhä kauhuissaan.