Elämä on vähä niinku juoksemista toffees,
jotku luovuttaa mut toiset jatkaa rohkeen.
Vaikka on vaikeet, ne uskoo parempaa huomiseen,
vaik ei heti onnistu, ne yrittää uudelleen.
Tuntuu et kaikki juoksee ohi ku mä kävelen hitaasti,
kaikki vaa tapahtuu aina nii hirveen nopeesti.
Oonko mä taas yksin vai onko tääl muita,
onko muita jotka haluu istuttaa puita?
Kattoo ku ne kasvaa,
kuvittelenko vaan vai kulkeeks kaikki taas samaa kaavaa
Oon taas rakastunu, ehkä vähä liikaa,
uskallanko luottaa, tuleeks joku tänki jutun pilaan?
Välil tuntuu ettet sä välitä, et sua ei yhtään kiinnosta,
taitaa taas olla elämä ja unelmat pirstaleina.
Rakastan sua, luotan suhun,
jos satutat mua, mä en enää ikin tuu puhuun.