IRC-Galleria

Tyhjyys tympi taas enemmän kuin kives pussin juuressa majaileva havun neulanen. Kuuman kosteassa ja kylmän kuivassa kuivausrummussa pyöriessäni vanhat muistot tulivat taas mieleen poika vuosiltani (voih) Silloin kun kävin kansakoulua ja tytöillä oli mini hameet muistaakseni chesterfieldin lukiossa samaan aikaan kun nixon keksi maailman ensimmäisen työkalun. Päätin jälleen aloittaa matkan kohti ääretöntä. Otin seuraavan bussin joka tuli vastaan ja singouduin puolessa matkaa (määränpäänä tyhjyys) pihalle ja olin about puolessamatkaa tyhjyyttä vaikkei täälläkään kovin täyttä ollut. vaikka sen siaan näinkin vanhan ystäväni KAlle KAlkkunan ja hänen hemaisevan partnerinsa jack russelin terrieri Joonas Nahkalupaus joka olin kulman kovimman konstaapelin lähin kollega. Rupesin BAmlaamaan vanhan puolimädän kalkkunan ja ilkeän näköisen takkuläjän kanssa. Kävimme keskustelua siihen asti kunnes KAlle kertoi olevansa suhteessa Joonakseen jolloin se vanha ystäväni oksennus rupesi kirvelemään ankarasti kurkunpäässäni, nieltyäni hetken kysyin että mites se nyt niin KAlle rupesi kertomaan omista kokemuksistaan vanhassa kanalassa lähellä kirkkonummen suota jossa hän oli yrittänyt etsiä itselleen elämän kumppania jota oli yrittänyt hieman ennen kypsää ikää... Loppu tulos oli ollut ankara ja onneton joten Kallen täytyi palata kalkkuna tarhaansa yksin. Matkalla kuitenkin hän tapasi joonas nahkalupaksen joka jatkoi tarinaansa. Hän oli Poliisi koulussa freelundan lähellä jokipohjassa opiskelemassa poliisien salaisia oppeja erikois kurssilla jossa oppi uusia taitoja jotka johdatti joonaksen Niin sanotusti "KAiDalle Polulle". matkalla kotio kalle oli ajatellut itse murhaa mutta löytänyt kuitenkin elämän kumppaninsa erotetun konstaapeli koira joonaksen joka kertoi kallen kaa hää yön yksityiskohtia Kuten Kalkkuna Filee, höyheniä ja karvaa, Nokki nekkua ja Etsi mistä kalkkuna kusee... En enään pystynyt nielemään en niin ollenkaan. oli aika varautua pahimpaan, en koskaan ennen ollut näin täynnä inhoa ja epämiellyttävyyttä. Oksennus lähti liitämään pyyhkien mukanaan kaiken näkö piiristä... oksennus pyyhki kaiken joten olin taas tyhjyydessä mutta tällä kertaa pyörin mielissäni siinä iän ikuisessa pesu koneessa pyyhkien syntejäni mutta tällä kertaa muidenkin puolesta......... Tämä tarina Kyseenalaistaa jatkon :)

... Singouduin takaisin tyhjyyden liepeille. Oli jonkin verran pimeää, mutta aikani seilattua ilman purtta huomasin päässeeni tyhjyyden rannalle. Näkymät oli kuin unesta Puna valko hopea kirjavat sudenkorentoa muistuttavat perhoset somistivat kaunista ranta näkymää. Näkymää joka avautui eteeni kuin vanha raamattu. Vanha vene vaja jonka ympärillä oli kaksi koivua somistautuen siihen vanhaan maaseudun idylliin, houkutteli minua pistäytymään talossa. Kävelin pumpulin pehmeää maastoa kohti vanhaa vajaa jossa ovella seisoi harry barry ja cherry vanhan koulukaverit vuosilta 1975-1980 (ahh ne oli aikoja) He kutsuivat minut auliisti sisään. Astuin kirvelevän katkuiseen huoneeseen joka olikin uuden aikainen huume kemikaalio. Täällä haisi raha sekä alamaailman kalleimmat kemikaali huumeet. Kaverit kertoivat minulle yrityksestään joka kattoi aika paljon maailmaa tällä hetkellä ja kutsuivat minutkin hyytävän ilkeään yritykseensä. No enpä ruvennut siinä artikuloimaan vaan sanoin että kyllähän tuo minulle passaa. Mutta sitten Harry sanoi ettei ole niin helppo sisäistyä pahojen poikien rinkiin. Barry toi taka huoneesta sidotun kytän joka oltiin käytetty helvetin porteilla kärsimyksestään sen saattoi huomata. Cherry antoi minulle puukon ja kertoi että nyt sinun on aika päästää vanha konstaapeli kärsimyksistään. Otin puukon käteeni katsoin kytän silmiin. Näytti siltä kuin hänellä olisi kolme lasta pettävä vaimo ja rikas anoppi ja kuolemaisillaan oleva äiti muori. Hetken mielijohteesta avasin puukolla kytän köysistään ja potkaisin tämän vapauteen. Kyttä lensi kuin juuri vapaaksi päässyt kyttä. Se oli hirveän näköistä. Oksensin siis jälleen mutta nyt vanhojen luokkatovereitteni päälle ja katsoin parhaaksi lentää takaisin tyhjyyteen..... Tarinan opetus : Sääli on heikkoutta mutta kukaan ei ole puhunut mitään myötätunnosta <3 von otto o smartin oksennuksen katkuiset seikkailut jatkuu :D

Olisihan se pitänyt arvata ettei maija poppanenkaan osannut lentää ilman sateen varjoa. Sen takia minä olin matkalla kohti pohjaa kiihtyvällä vauhdilla koska huomasin ettei tyhjyyden pohjalle ollutkaan niin pitkä matka. Kiroilin taas ottomaiseen tapaani kuin vanhoina hyvinä päivinä kun seikkailuissani oli vähemmän perää. Pohja vain läheni ja vauhti kiihtyi. kuitenkin täältä etäältä näin kuinka pohja olikin punoittava eikä maan kamaran kaltainen kuten edelliset. Jysähdin pehmeälle silkki tyynylle...
Olin jonkin kaltaisessa palatsissa ilman kosteudesta päätellen se oli meren rannan lähellä singaporessa. Pahaksi onnekseni huomasin olevani kuninkaan lihavien haaremissa. Kahden rekan kokoinen emäntä valui kohti minua huokumalla kuin pirun lähettiläs suoraan alamaailman porteilta. Nainen otti minut otteeseensa josta ei isoinkaan körmy olisi voinut päästä irti. "Nainen" vaikutti halukkaalta mutta itse en aviomiehenä voinut ottaa kiintymystä vastaan mutta hän ei tainnut ymmärtää. En taas tiennyt mutta tilanne alkoi oksetytamaan joten päätin oksentaa naisen päälle toivoen pääseväni irti. Oksennus lensi kuin palo miesten paine lekusta voimaa antaen vakaa pallea lihans jota olen treenannut. NAinen oli oksennuksessa mutta tuntui siltä kun hän olisi nauttinut epäesteettisestä olostaan. sitten oksennus vasta alkoikin lentää. oksennus sinkautti minut seinän läpi takaisin tyhjyyteen......

HErra von otto o smarttina minulla oli huono olla mathias grönbergdalh joten jouduin vaihtamaan kaistaa heiluessani elämää suuremmassa omenapuussa... Matkaa als oli siis varsin paljon... Päästyäni alas huomasin sen, se ei oikein miellyttäny. Farmar faggoth päräytteli umpi ruosteisella valmetilla ylistäen homoeroottisia unelmiaan niin kovin että aloin oksentaan eilisen suklaa puun oksia...

Siinä hetken oksennettuani päädyin takaisin 27.3 haaraiselle tielle joka johti minut taas uusiin seikkailuihin....

Ajattelin siinä ex emäntää samalla kun kävelin ajatuksissani 24 väylää kohti kainuuta jossa viimeksi käytyäni kapakka taistelun seurauksena sain kiellon viereiseen erotiikka liikkeeseen... Se oli niin epä esteettistä etten edes minä voi kertoa siitä... Saavuttuani kainuun juna asemalle päätin jatkaa saman tien matkaani kohti violettia unelmaani ettei tarvitsisi verestää muistoja paikallisten kanssa... Otin seuraavan junan jonka suunnan huomasin vasta matkan päällä.... Matka kohti KÖYLIÖN MEREN JUHANNUSTA oksennus lensi ympäri junan verhoja ja toisia matkustajia päin vaikkeivat he sitä huomanneetkaan koska olivat menettäneet elämänsä ja järkensä käydessään köyliön meren juhannuksessa... Oli aika huolestua joten hyppäsin laskuvarjollani junan vessan ikkunasta takaisin tyhjyyteen.... leijuin siellä saatanan karusellissä kuin vanha paskane riepu... Olin takaisin mistä olin lähtenyt.... JAtkuu............ ;D

Kello oli siinä jotain 14 kun lähdin kävelemään kohti tyhjyyttä, määrämpää siis oli varsin selvä :P Liikuttuani tarpeeksi jouduin kuitenkin pysähtymään sillä tien varteen oli kaatunut puu. Puu jonka oksat olivat suklaata ja puu jonka runko oli viinikumia. Päätin siinä nälissäni alkaa jyrsiä vanhaa oksaa mutta puu ryhtyikin puhumaan minulle, - hoi sie, vittuakos kosket muhun saatikka sitten aiot syödä... Se hel'''etin vanha kanto rupes niin vi.uttaan että päätin mielijohteisesti antaa sille lähtö passin takaisin suklaa tehtaaseen..... ja sen myös tein......
Herra von otto o smartin ihmeelliset seikkailu jatkuu..... xD