Mie en tykkää tästä vuodenajasta.
Ulkona on kylmä ja liukasta ja ite asun näin syrjässä ni
ei oo motivaatiota lähteä rämpimään läpi lumen ja tuulen
kaksinumeroista määrää kilometrejä jotta pääsisi ehkä
viettämään kyseenalaista hauskaa. Ja vaikka jaksaisin
pakottaa itseni pihalle niin siellä on pimeää kylmää ja märkää.
Ja kun puuttuu tää ihana ja ylevä vapauden tunne niin joutuu
miettimään asioita vähän turhan paljon ja kaikki ihmissuhteet
ja minäkuvat ja ihmisinhot ja toiveet alkavat tasaisesti sekoittua
ja niistä tulee tosi paskamainen turhautuneisuus. Ja sen kaiken
kun vielä kuorruttaa koululla ja vapaa-ajan velvoitteilla kuten
esim. autokoululla, alkaa jo odottaa kesälomaa pikkuhiljaa.
Yleinen tahti on että kun koeviikko lähenee niin stressi melko
tasaisesti kasvaa, pari viikkoa koeviikon aikana ärtymys on
korkeimmillaan ja uuden jakson alussa stressi katoaa savuna
ilmaan samalla kun onnellisuus käyrä nousee sitä mukaa kun
tajuaa että se on nyt taas ohi tällä kertaa, ja siitä eteen päin
se alkaa viikko viikolta taas hiljalleen laskea normaalille tasolle
kasvavan stressin takia. Ja tämä on siis koulusta johtuvaa stressiä
ja kun sen ympärille rakennetaan (tai se rakennetaan muun ympärille)
vielä kaikki muut tunne- ja ihmissuhde-elämän yms. luoma stressi
ja annetaan tilanteen hautua eristyksissä niin on hieno
"kevätmasennus" saavutettu. Tosin masennus ei oo lainkaan kuvaava
sana nyt tässä, tylsistyminen ja jonkun asteinen turhautuminen
on osuvampi.
Kun on itse niin laiska ja selkärangaton, ei voi muuta oottaakkaan koululta
kuin rästitöitä ja stressiä, ei sitä vaan koskaan opi että ei tulisi
niin paljoa paskaa niskaan jos jaksaisi tehdä jotain asioiden eteen
ja jos koulun tuoma taakka otettaisiin pois, olisi kaikki muu
taakka paljon helpompi kantaa ja käsitellä.
Vuodenajan mukana tuomat olosuhteet, oma saamattomuus,
liika ajattelu, riistetty vapauden tunne ja velvotteet saa aikaan
tietynlaisen olotilan. Ja vaikka odottaa kesää ja vapaata ja
kaikkia hauskoja, erikoisia, isoja ja avartavia juttuja (eli
elämää itse) niin samalla tietää kuitenkin, että ei mikään tuleva
oo oikeesti niin hienoa kun miltä se tuntuu tässä vaiheessa
ja jälkeen päin aika kultaa muistoja sen verran että ihan kivasta
tulee mahtavaa.
Ja väsyttää kun ei osaa nukkua tarpeeksi.
Kesää odotellessa. ---->