olipahan taas iltamat, yks asiakas suutahti aikas pahasti kun en jaksanut kamalasti keskittyä sen absoluuttisiin totuuksiin kun toisen kanssa yhteistyöllä kaadettiin muutamat kaljat ja kermalikööri-shotit kokolattia matolle.. mutta vikahan tässä tapauksessa on varmasti jälleen minun koska olenhan asiakaspalvelija :D
tipotiin loistava idea siitä että ostetaan asiakkaille jaettavaksi sian korvia ei välttämättä ole ollenkaan huono, aina jollain olis aikaa kuunnella ja kukaan ei jäisi paitsioon:)
ja vaikka kyyniseltä kuulostankin melkein aina kun ammatistani ja työnkuvastani kirjoitan niin siitä huolimatta jollain kierolla tavalla tykkään siitä mitä teen.. ainakin joskus:)
muutenhan tämä päivä olikin sitten aikas hajuton ja mauton, pikku prinssin näkeminen kyllä piristi mut nää syksyt vaan on niin vaikeita..pimeää ja kylmää. ilmeisesti vähän masentaa kun ei mikään tunnu miltään.. mut eiköhän tämä tästä kun vain muistaa vanhan sananlaskun ja moton..
"leuka rintaan ja kohti uusia vastoinkäymisiä."