IRC-Galleria

olipas miellyttävä päivä, noin niinkun päällisin puolin..töissä meni ihan jees ja tuntuu jopa siltä että on oikeesti saanu jotain aikaseksi, ainakin helvetin hieno myynti tuli tänään:) ja asiakkaat oli jopa melkoisen tyytyväisiä palveluun ja hermot ei menny kertaakaan, katsotaan sitten taas huomenna..:/ kukonlaulun aikaan hereille, eli nyt jälleen nukkumaan..kauniita unia:)

väsyttääväsyttääväsyttääväsyttääväsyttääväsyttää..kokoajanväsyttää.. ei kiinnostais olla hereil enää ollenkaan kun kuitenkin on kokoajan sellanen olo et on unessa, jälleen lisä oireita mun tee-se-itse-diagnoosiin hulluuden saralla..kyllä mussa nyt täytyy olla jotain vikaa..mikään ei pysy käsissä, ei töissä eikä vapaalla, en kykene kuuntelemaan mitään mitä mulle sanotaan, unohdan kaiken ja vastailen tyyliin, hmmm..joo..nii..en mä tiiä...koska en osaa keskittyy.. tarvii varmaan marssia tohtorille..

kauniita unia kaikki sedät ja tädit, mä yritän nyt suihkua ja nukkumista, mun uutta lempiharrastusta..:)

klo 0800, vituttaa, herään.

klo 0900, laitan muoviputkea lävistykseni paikalle.vituttaa rankasti.

klo 1000, hyppään bussista vitun kuusankoskella, vituttaa.

klo 1100, vituttaa, avaan työpaikan ovia, sen takana oli jono.

klo 1200, vitutukselleni ei näy loppua kun ihmiset on ikäviä mulle.

klo 1300, siivoan hikipäässä, vittu mikä sotku.

klo 1400, nyt kyrsii jo ihan tosissaan kun yksintyöskentely alkaa.

klo 1500, liikaa tekemistä yhdelle ihmiselle.

klo 1600, valoa tunnelin päässä, pääsen töistä. vituttaa silti koska kokopäivä meni ohi.

klo 1700, odotan ulkona pakettia postista, on kylmä. vituttaa.

klo 1800, soitin juuri postiin, paljon paketteja eli viivytyksiä kuljetuksissa.

klo 1900, sain paketin, sovittelin tilaamiani housuja, aivan vitun kamalat, ei jumalauta, tästä ei tuu mitään.

klo 2000, paniikki, oc alkoi ja mä olen kaupassa. vituttaa.

klo 2100, pako alkaa, mulla on rahkaa, tää saattais mennä hyvin, ja sitten, voi vittu.. puhelin alkaa soida..en saa katottua mitään..VITUTTAA IHAN TOSISSAAN!

klo 2200, luovutan, paska päivä, ei se kotona olemalla parane, lähden vittuuntumaan muualle.



klo 0003, taas kotona..vitun tyhmä minä, lupasimpa itselleni olla juomatta ennen joulukuun kahdeksatta päivää, jokapaikassa juodaan vaan olutta, vituttaa lisää, pakko vittuuntua yksin kotona.....


tällaista tänään, ehkä huomenna jo elämä voittaa..

tell me how do you feel..tell me how should I feel..

taas näitä päiviä..kertonee kaiken.
stressaan huomista jo valmiiksi, mulla on ensimmäinen salivuoro kuusankosken marttiinassa semmoseen yli puoleen vuoteen. ei siinä muuten niin mutta joudun luopumaan koruistani ainakin muutamaksi tunniksi, ylpeys kärsii. joskus on kai vaan oltava nöyrä, jonain päivänä mä ehkä keksin keinon romuttaa koko ravintolamaailman käsitteet ja saan ihmiset ymmärtämään että jos on koru naamassa on se hygieenisempää pitää siinä kuin ottaa pois jolloin se tulehtuu. tai perustan oman ravintolan johon otan töihin ainoastaan aiemmin ravintola-alalla sorrettuja ihmisiä..tatuoidut, lävistetyt, rastapäiset ja kaljut, kaikki mulle töihin. siitä tulisi kaunis ravintola, mä olisin itse ainakin kanta-asiakas.
mua kyrsii niin syvästi se ettei ihmisiä arvostella ja palkata niiden kykyjen mukaan vaan sen miltä ne näyttää. ammattitaidon tässä kuitenkin pitäisi ratkaista saatana!!!!

Rammstein - stripped

pitäisi nukkua, ei uni tuu. liikaa mietittävää, maailma taitaa taas kaatua ainakin puolella painollaa mun niskaani.
aamulla herätys klo 08.00, ja klo 0900 pitäisi sitten olla jo kuusaalla palverissa keskustelemassa mun tulevaisuudestani. työkuviot on perinjuurin vittumaisia. ei huvittais yhtään miettii näitä, miksei voi saada vitusti rahaa tekemättä mitään?

immeinen on taasen pikkusen humalassa, jälleen..
onneksi olkoon ja otan osaa jotka minuun törmää tänään..

Words like violence
Break the silence
Come crashing in
Into my little world
Painful to me
Pierce right through me
Can't you understand
Oh my little girl

All I ever wanted
All I ever needed
Is here in my arms
Words are very unnecessary
They can only do harm

Vows are spoken
To be broken
Feelings are intense
Words are trivial
Pleasures remain
So does the pain
Words are meaningless
And forgettable

All I ever wanted
All I ever needed
Is here in my arms
Words are very unnecessary
They can only do harm

mä rakastan depeche moden kappaletta enjoy the silence, kylmiä väreitä menee selässä kokoajan.

milloinkohan sitä on itse tarpeeksi viisas toteamaan että sairastaa jonkinlaista mielisairautta? ei jaksaisi millään vaivautua millekkään "ammattilaiselle", joka piirreltyään lehtiöönsä toteaa, "sinun isäsi/vaarisi/veljesi/äitisi/mummosi/naapurisi on käyttänyt sinua hyväkseen kun olit lapsi" kolme eri terapeuttia ja kaikilta sama tuomio, käyköhän ne koulutuksessaan läpi 100 tapaa millä ihminen oikeasti saadaan sekoamaan? itse kun sitä joskus mietiskelin että voiko näin olla meinasi pää hajota tosissaan, enemmän kuin koskaan aiemmin. onneksi mulle ei määrätty mitään lääkitystä, nyt mentäis jo varmaan viidettä vuotta pyöreessä huoneessa kulmaa etsien jos olisin niitä alkanut natustelemaan. lopunperinhän tässä kuitenkin menee melkoisen hyvin, ei pakkopaitaa, ei sähköshokkeja..miksiköhän silti tämä suunnaton surumielisyys?

olenkohan mä yksi niistä omituisista ihmisistä jotka etsii ongelmia ympärilleen?