surumielinen mekunen huhuilee apua pimeästä yöstä, kuka ojentaisi käden ja pelastaisi kylmyydeltä?
unettaren maahan on niin pitkä matka yksin, unohdusta ei saa vaikka pyytäisikin.
sanoja, kaikkialla vain sanoja, irtonaisia, julmia, kylmiä sanoja. ilman merkitystä, yhteen liitettyinä.
kukaan ei edes uskalla tietää.
..ja jälleen hänen kirjoituksensa vaikuttavat siltä että hän olisi nauttinut muutaman diapamin ja pari kaljaa ennen ajatusvirtansa purkamista sanoiksi..