IRC-Galleria

ja toista päivää mennään, yks siideri ja aivan uuvahtanut..
kärsimystä ja tuskaa=)
mustelmia ja naarmuja..näillä mennään=)

Tää katsoi just Johnny Cashistä tehdyn elokuvan, I walk the line.
Ja sit kun tää katsoi sitä, tää itki niinkuin pikkutytöt..
Onneks tää katsoi sen niinkun yksin. -.-

KYSY!

Yksityisel mieluite =)

SAAT KYSYÄ MINULTA YHDEN MINKÄ VAAN KYSYMYKSEN JA LUPAAN VASTATA REHELLISESTI !

Laita sitten tämä omaan päiväkirjaasi, jos siis haluat tietää mitä muut haluavat sinulta kysyä.

noin sanoi jim morrison joskus ja täytyy myöntää että viime yön jäljiltä voin samaistua varsin helposti.

ihminen, tuo kaikista elävistä erehtyväisin ja ehdottomasti typerin on jälleen selvinnyt yhdestä päivästä. oli kyllä aivan uskomaton työ-ilta..URPÅ!!

tulipas taas otettua huolella ja tehtyä luultavasti kaikki se mistä lapsia kotona varoitellaan.
huoh.
mut no, myöhäistä valittaa kun se maito on jo maassa xD

(yksinään virmuillen hän myöntää että mahtuihan noihin pariin päivään ehkä jotain hauskaakin.)

ja mayza, sori kun olin niin pelikunnossa...ens kerralla hieman vähemmän vodkaa ja jekkua:D

entten tentten teelika mentten...kyllä tämä akka osaa:D
kouvolas finest kiteytyy kyllä viime yön perusteella minuun..kehtaank varmaan kävellä jossain enää tämän jälkeen:P

tästä illastahan tuli sittenkin ihan hyvä...*wirn*

olipahan taas iltamat, yks asiakas suutahti aikas pahasti kun en jaksanut kamalasti keskittyä sen absoluuttisiin totuuksiin kun toisen kanssa yhteistyöllä kaadettiin muutamat kaljat ja kermalikööri-shotit kokolattia matolle.. mutta vikahan tässä tapauksessa on varmasti jälleen minun koska olenhan asiakaspalvelija :D
tipotiin loistava idea siitä että ostetaan asiakkaille jaettavaksi sian korvia ei välttämättä ole ollenkaan huono, aina jollain olis aikaa kuunnella ja kukaan ei jäisi paitsioon:)
ja vaikka kyyniseltä kuulostankin melkein aina kun ammatistani ja työnkuvastani kirjoitan niin siitä huolimatta jollain kierolla tavalla tykkään siitä mitä teen.. ainakin joskus:)

muutenhan tämä päivä olikin sitten aikas hajuton ja mauton, pikku prinssin näkeminen kyllä piristi mut nää syksyt vaan on niin vaikeita..pimeää ja kylmää. ilmeisesti vähän masentaa kun ei mikään tunnu miltään.. mut eiköhän tämä tästä kun vain muistaa vanhan sananlaskun ja moton..
"leuka rintaan ja kohti uusia vastoinkäymisiä."

ei krapulaa, näin "kummipojan", ja silti vaan masentaa...
kerrassaan loistava ilma maata peiton alla ja hautoa kostoa.