IRC-Galleria

Mä en yleensä kirjoittele tänne muuta,kuin runoja tms.koska mun on vaikea avautua,tuntuu ikäänkuin mulla olisi aina joku naamio tai roolivaate päällä. Se johtuu siitä,että moni läheinen kaveri on pettänyt mut ja ihmissuhteet on päättyny enemmän tai vähemmän huonosti. Siksi mun on vaikeaa olla välillä täysillä oma itseni tai ilmaista tunteitani. Haluaisinkin nyt ilmaista kaikille ihanille kavereille mun kiintymyksen ja rakkauden:)<3 Mulla on ollut tosi vaikee vuosi,enkä olisi ikinä selvinnyt siitä ilman niitä muutamia ihania ja kallisarvoisia ihmisiä:)) Sekin tekee jo paljon,kun joku muistaa ja vaikka kysyy,että "miten menee?":) Kiitos siis kaikille kavereille!!:) Oon kyllä huomannut,että ilman kavereita ihminen ei oo mitään. Ystävät saa ihmisen säteilemään:))

Rakkaudella:
Mari

Maailma on silloin kaunis,
kun on vaan tähdet ja kuu,
silloin kun taivaan pimeys valomereksi muuttuu.
Mun silmien edessä,
tää maailma on niin pieni.
Silti tunnen itseni pieneksi,
seison aivan liian suurissa saappaissa,
uin mun vaaleanpunaisissa haaveissa.
Hukutan murheeni viinilasiin,
öisin herään painajaisiin.

Mun haaveet on liian suuria
-vaikka ainoa haaveeni on suudella sun huulia.
Maailma on silloin kaunis,
kun on vaan tähdet ja kuu,
silloin kun kaksi vartaloa toisiinsa kietoutuu.:)

- Mari.

Niinpä niin..yhyy:) Jotenkin ei vaan uni tuu silmään vaikka kuinka yrittäis..Mulle on annettu vinkkejä nukahtamiseen:

1. Pitäs kuulemma juoda kuumaa maitoa (?) = No way!:D Hyi yöks,ei pysty.:D

2. Viinaa.= Kirkasta löytyy pullo kotoa,mutta ei kyllä menis alas..varsinkaan ku ei oo blandista ees, paitsi jotain vitamiinimehua. 8D Eli EI.

Kai se on pakko mennä kohta sänkyyn vaan makaamaan,silmät auki ja tuijottaa katossa olevia koloja:D Kyllä mä luulen,että nukuttais paremmin,jos siinä kainalossa joskus olisi joku,jonka viereen nukahtaa:) t. parantumaton romantikko:D hyvää yötä mulle vaan:D *

Varjot valuvat yksiöni seinille.
Aamuun on liian kauan aikaa,
enkä unessakaan saa rauhaa.
Pimeässä kädet kurottavat tyhjyyteen,
tyynyn huomaan lattialle pudonneen.
Jos oikein yritän,
voin yhä nähdä sun siinä lepäävän.
Aamun koitteessa katoavat muistijäljet,
viimeisetkin varjot pakenevat takaisin nurkkiin.
Mun sisällä sanaton tyhjyys.
Muistan seuraavana iltana taas,
ennenkuin jälleen unohdan.

* * *

On helppoa olla yksi muiden joukossa.
Yksi niistä,
joilla ei oo suuntavaistoa.
Mä tiedän mitä mä haluan,
mutta onko sillä enää edes väliä?
Miksi olla mitään tärkeää,
kun voi olla joku vaan?

Mä pidin silmät kiinni,
kun sä keinutit mua
kuin lasta.
Mä leikin pelkääväni,
että pudottaisit mut otteestasi,
vaikka oikeesti pelkäsinkin..
Pelkäsin,
että päästäisit irti,
eikä mulla olisikaan tarttumapintaa.

Mä pidän yhä silmäni kiinni,
kun tuuli keinuttaa.
Pelkään avata ne,
koska silloin näkisin,
ettet olekaan enää siinä.
Et ole aikoihin ollutkaan..

* * *

Koulussa ei tullut tehtyä tänään juuri muuta,kuin kahvia juotua:O Takana viiden tunnin yöunet ja inspiraatio kadonnu jonnekin (?) Raahaan itteni ehkäpä nyt himaan ja pistän koodin pyöriin:) ehkä tää tästä..jumi jumi