IRC-Galleria

Oon ihan hajalla:/

aaaaaaAAAAAA ensaa unta AAAAAAAA:/ hö.

Mä tunnen sen mun jaloissa,
pistelynä kasvoissa.
Sun ei tarvii olla edes lähelläkään
-ja silti saat mun sydämen melkein pysähtymään.
Mietin vaan,
kuinka kutittelisin sun niskaa.
Sitä,miten huuleni kulkisivat alaspäin pitkin sun kaulaa.
Ainoastaan sä,
saat mut tuntemaan näin.
Mun ajatukset ja elämä,
on molemmat kääntyneet väärinpäin..
* * *

Tulispa jo kesä!. en haaveile mistään muusta,kuin valoisista kesäöistä ja kävelemisestä ruohikolla paljain varpain<3 :) Kesä on täynnä kaikkea ihanaa ja onneksi se on kohta taas täällä:) Mun kesä alkaa aina mun synttäreistä,vaikka ne onkin huhtikuussa:D

Sitä jotenkin aina kuvittelee,että ei sitä niin paljon muutu vuosien varrella ja kaheksantoista täyttäessään uskoo olevansa "aikuinen".Sitä luulee,että kaikki on niin itsestäänselvää ja aikuisuus vaan tulee iän myötä. Mutta oon itse oppinut kantapäänkautta,että on tehtävä virheitä oppiakseen elämästä jotain ja aikuistuakseen.Mä en vaihtaisi mitään mitä oon tehnyt,vaikka jokin joskus kaduttaisikin.Mitään hyvää ei voi olla ilman mitään pahaa. Nyt,kun mun 23- vuotissynttärit lähestyy,on vaan pakko todeta nöyränä,että aikuisuus on mulle vieläkin kaukainen käsite:D Viime vuodesta oon viisastunut ja toivottavasti viisastun tulevaisuudessa vielä paljon lisää:D Ihanaa kevät tulee jee!:)

En anna kenenkään enää satuttaa,
tunnen tuulen kasvoillani,
oon vahvempi kuin koskaan.
Nyt,annan elämän vaan kuljettaa,
luotan siihen,
että se mut oikeeseen paikkaan lopulta johdattaa.
Aina ei oo helppoa suunnistaa,
kun ei oo edes kompassia tai karttaa.
Mä seuraan pieniä valonlähteitä pimeässä,
ne ovat mun tienviittoja hämärässä.
Mä en oo vielä valmis,
en edes puoliakaan.
En tartu mihinkään kiinni,
annan elämän vaan kuljettaa*

Mä en yleensä kirjoittele tänne muuta,kuin runoja tms.koska mun on vaikea avautua,tuntuu ikäänkuin mulla olisi aina joku naamio tai roolivaate päällä. Se johtuu siitä,että moni läheinen kaveri on pettänyt mut ja ihmissuhteet on päättyny enemmän tai vähemmän huonosti. Siksi mun on vaikeaa olla välillä täysillä oma itseni tai ilmaista tunteitani. Haluaisinkin nyt ilmaista kaikille ihanille kavereille mun kiintymyksen ja rakkauden:)<3 Mulla on ollut tosi vaikee vuosi,enkä olisi ikinä selvinnyt siitä ilman niitä muutamia ihania ja kallisarvoisia ihmisiä:)) Sekin tekee jo paljon,kun joku muistaa ja vaikka kysyy,että "miten menee?":) Kiitos siis kaikille kavereille!!:) Oon kyllä huomannut,että ilman kavereita ihminen ei oo mitään. Ystävät saa ihmisen säteilemään:))

Rakkaudella:
Mari

Maailma on silloin kaunis,
kun on vaan tähdet ja kuu,
silloin kun taivaan pimeys valomereksi muuttuu.
Mun silmien edessä,
tää maailma on niin pieni.
Silti tunnen itseni pieneksi,
seison aivan liian suurissa saappaissa,
uin mun vaaleanpunaisissa haaveissa.
Hukutan murheeni viinilasiin,
öisin herään painajaisiin.

Mun haaveet on liian suuria
-vaikka ainoa haaveeni on suudella sun huulia.
Maailma on silloin kaunis,
kun on vaan tähdet ja kuu,
silloin kun kaksi vartaloa toisiinsa kietoutuu.:)

- Mari.

Niinpä niin..yhyy:) Jotenkin ei vaan uni tuu silmään vaikka kuinka yrittäis..Mulle on annettu vinkkejä nukahtamiseen:

1. Pitäs kuulemma juoda kuumaa maitoa (?) = No way!:D Hyi yöks,ei pysty.:D

2. Viinaa.= Kirkasta löytyy pullo kotoa,mutta ei kyllä menis alas..varsinkaan ku ei oo blandista ees, paitsi jotain vitamiinimehua. 8D Eli EI.

Kai se on pakko mennä kohta sänkyyn vaan makaamaan,silmät auki ja tuijottaa katossa olevia koloja:D Kyllä mä luulen,että nukuttais paremmin,jos siinä kainalossa joskus olisi joku,jonka viereen nukahtaa:) t. parantumaton romantikko:D hyvää yötä mulle vaan:D *

Varjot valuvat yksiöni seinille.
Aamuun on liian kauan aikaa,
enkä unessakaan saa rauhaa.
Pimeässä kädet kurottavat tyhjyyteen,
tyynyn huomaan lattialle pudonneen.
Jos oikein yritän,
voin yhä nähdä sun siinä lepäävän.
Aamun koitteessa katoavat muistijäljet,
viimeisetkin varjot pakenevat takaisin nurkkiin.
Mun sisällä sanaton tyhjyys.
Muistan seuraavana iltana taas,
ennenkuin jälleen unohdan.

* * *

On helppoa olla yksi muiden joukossa.
Yksi niistä,
joilla ei oo suuntavaistoa.
Mä tiedän mitä mä haluan,
mutta onko sillä enää edes väliä?
Miksi olla mitään tärkeää,
kun voi olla joku vaan?