Mua ärsyttää kun _melkein kukaan_ ei ota toisia ihmisiä huomioon enää tässä maailmassa. Katsotaan vain omaa napaa, ja jos siitä sitten pidemmälle, niin vain omaa perhettä. On liikaa ihmisiä, jotka eivät kunnioita ollenkaan toisia kanssaeläjiä eivätkä pidä heitä minkäänlaisessa arvossa. Itse ollaan vain tärkeitä, eikä sympatiaa riitä enää muille lainkaan. Ei yhtään välitetä siitä jos joku kärsii, kunhan itsellä vaan on hyvä olla. Toisille ihmisille puhutaan miten sattuu. Ei ajatella! Enkä tarkoita nyt sitä että joku möläyttää jotain tyhmää huomaamattaan vaan sitä, että toisille ihmisille ollaan töykeitä ja ajatuksella ajattelemattomia.
Ihmiset ovat niin itsekkäitä, niin itsekkäitä. Ketuttaa kun ajatellaan vain omia haluja ja mielitekoja. "Haluan syödä lihaa ja käyttää turkiksia, koska liha on niin hyvää ja turkikset niin kauniita." Noh, jos haluaa toisten kärsimystä käsiinsä niin siitä vaan. Eikä sillä, että kaikkien pitäisi olla syömättä lihaa, mutta sitä EI tarvitse syödä joka päivä. Puhukaa vaan siitä kuinka proteiinia pitäisi saada niiiin paljon. Mitä te sillä proteiinilla teette, kun vaan istutte perssiillänne kotona ettekä edes tarvi sitä proteiinia niin paljon kun ette edes liiku. Ajelette vain autoilla kun ette jaksa pyöräillä tai kävellä. Ja onko turkikset edes kauniita? En haluaisi elää maailmassa, jossa toisen nahka on muotia! Ärsyttää niin s**tanasti ihmisten olettamus, että ollaan muiden lajien yläpuolella ja että meillä on oikeus aiheuttaa kipua ja kärsimystä tunteville eläimille. Siksikö, että eläimet eivät osaa puhua? Ja ärsyttää kun eläimet vangitaan häkkiin niin etteivät ne koskaan näe päivänvaloa :( Kuvittele itse, sinä itsekäs, mielikuvitukseton ihminen.
Harmittaa että naisilta vaaditaan niin paljon nykymaailmassa. Pitäisi mahtua tiettyyn muottiin. Olla kaunis, viehättävä, sosiaalinen, kiltti ja laiha. Pitäisi haluta naimisiin ja tehdä lapsia, mutta samalla pitää olla piinkova bisnesnainen joka perustaa yrityksen. Ärsyttää että naisille asetetaan kauheasti paineita, etteivät naiset voi koskaan olla tyytyväisiä itseensä. Naiset eivät ole koskaan tyytyväisiä kroppaansa. Ja mistä se johtuu? Tästä yhteiskunnasta, joka on ihan sairas. Vaikka kuitenkin vartalo ei ole kenellekään muulle kuin itselle. Ketuttaa kun puhutaan niin paljon siitä että naisten palkkauksessa tulee lasikatto aina vastaan, mutta kukaan ei tee asialle mitään. Vielä enemmän ketuttaa naiset, jotka eivät välitä siitä että saavat vähemmän palkkaa (ja arvostusta) kuin miehet. Kuka koskaan sanoi, että se jolla on penis saa saada enemmän palkkaa?! Se on väärin.
Ärsyttää että ihmiset ajattelevat ettei heidän tarvi itse ajatella. "Kyllä valtio pitää huolen siitä, tästä ja tuosta." Ihmisten pitäisi itse ottaa vastuu tekemisistään ja jopa muista, että maailma olisi parempi paikka.
Ketuttaa myös ihmiset joilla ei ole mielikuvitusta, ei mielipiteitä. Ei kehdata sanoa, koska ei haluta vaikuttaa tyhmältä ja naurettavalta. Paljon tyhmempää on olla ihminen kenellä ei ole mitään sanottavaa tai annettavaa tälle maailmalle. Nauretaan vain jookos. Ei ajatella. Sillä kaikki paha unohtuu, silloin mitään pahaa ei ole olemassa. Kuvitellaan tilanne jossa joku tappaa jonkun ihmisen kaupungilla. Jos laitat silmät kiinni, eikö sitä tapahdu? Uskonpa lisäksi että jos noin kävisi, harva oikeasti välittäisi!
Inhoan sitä että kaikki empatia on kadonnut suurimmalta osalta ihmisistä. Joskus pelkään että Karman laki on totta, koska en itsekään ole täydellinen ihminen. Mutta toivon että kaikki paha mitä teen, lieventyy sillä että minulla oikeasti on empatiaa muita kohtaan ja haluan tehdä hyvää. Joskus toivon että Karman laki olisi totta, jotta kaikki itsekkäät, typerät ihmiset saisivat ansionsa mukaan. En usko kuoleman jälkeiseen elämään, mutta toivon että kun kuolemme, kaikkien sydän punnittaisiin, kuten muinaiset Egyptiläiset uskoivat. Silloin hyvyys ehkä punnittaisiin oikein?