Pari viikkoa sitten oli kova kirjoittelutahti, mutta nyt ei ole vain jaksanut täälläkään käydä sen vertaa että olisi päiväkirjaa päivitellyt suuren lukijakunnan iloksi.
Kuraattorilla tuli taas eilen istuttua ja tuli sivuttua ongelmiani ruuan kanssa. Tuli jotenkin kylmä ja paatunut olo kun keskusteltiin siitä miksi haluan olla laiha. Hänelle ei selvästikkään kelvannut vastaus "koska haluan sitä". Tuntui kuin olisi pitänyt sanoa jotain "koska mainostenkin muijat on laihoja" tai jokin muu marginaalisyy, jolla vastuu sysätään median suorittamalle aivopesulle. Minulla on päässäni kuva siitä, miltä haluan näyttää. Muut ihmiset aivopesivät minut vaatimuksillaan vuosien aikana. Nyt olen sitten kuulemma sairas kun viimeinkin on voimavaroja ja halua toteuttaa ne vaatimukset.
Picasso syyttää kangasta, kun taulun kuvat ovat ihan päin vittua.
http://www.youtube.com/watch?v=C9uie4qXxYM
"You can never be too thin."
http://www.youtube.com/watch?v=pkI1Yrf66_0
Taustalla soi Sigur Ros - Saeglopur. Tuollaisia pitäisi näyttää Suomessakin.