IRC-Galleria

Help, I have done it again
I have been here many times before
Hurt myself again today
And, the worst part is there's no-one else to blame

Be my friend
Hold me, wrap me up
Unfold me
I am small
I'm needy
Warm me up
And breathe me

Ouch I have lost myself again
Lost myself and I am nowhere to be found,
Yeah I think that I might break
I've lost myself again and I feel unsafe

Be my friend
Hold me, wrap me up
Unfold me
I am small
I'm needy
Warm me up
And breathe me
[Sia - Breathe Me]

Sanoisin saavuttaneeni pari kuukautta sitten erään tärkeän pisteen elämässäni. Tämä on yksi niistä elämän kohokohdista, jotka tajuaa ihaniksi jo niiden tapahtumahetkinä. Enemmän elämässä on niitä käännöshetkiä, jotka ovat tapahtumahetkellä(kin) kusisia, mutta joiden hienouden tajuaa vasta vuosien kuluttua kun kokonaiskuva on hiukan selvempi. Se lyhyt halaus sammaleenvihreässä Xantiassa oli silti jo tapahtumahetkelläkin hieno ja jos tilanne olisi ollut toinen niin olisin varmaankin itkenyt. Valitettavasti toisella oli jo kiire takaisin omaan elämäänsä ja lohdutuksena siitä sain halauksen, jota olin niin toivonut viimeiset kaksi vuotta.

Tuntuu kuin olisin viimeinkin riisunut nyrkkiraudat käsistäni ja lopettanut kaikkia vastaan tappelun. Olo on hyvin zenmäinen.
Etenkin kun kuukausi sitten sain kokea sekä suurimman fantasiani että suurimman pelkoni samalla viidellä minuutilla portaiden yläpäässä. Kuinka monet kerrat olinkaan haaveillut yksin öisin, että tiputtaisin kyseisen jätkän portaita alas. Paiskaisin hänet lattiaan kuin hän paiskasi minut. "Vitun äpärä kusipää!"
Nyt tilanne oli juuri se. Olisi ollut mahdollisuus, ja hän itsekkin tajusi tilanteen lievän vaarallisuuden. Leikkisästi tuli sitten tökättyä häntä rintaan.
Sitten tuli se pelottava osuus. Luopua aseistaan, luopua vihastaan, luopua tutusta helvetistä ja kivusta, ja löytää vieras taivas.

En olisi koskaan uskonut sanovani tätä ääneen, mutta oikeasti toivon hänelle nyt kaikkea hyvää, vaikka ajatus siitä että hän muuttaa yhteen jonkun muun kanssa kirpaiseekin hiukan. Minä kun olisin ehkä halunnut olla se, jonka kanssa hän olisi muuttanut yhteen. Vaikka hommamme ei siis missään mittakaavassa toiminutkaan, niin silti. Kai minä suren enemmänkin kaverin kuin seurustelukumppanin menetystä.

Olin niin vihainen ja katkerakin siksi kun en tiennyt mitä hän oli ajatellut. Olin omasta mielestäni vain ohimenevä vaihe hänelle, siis sellainen, jonka sivuuttaa ja unohtaa täysin kolmessa viikossa. En tasan ajatellut, että hän kantaisi siitä häpeää tai surua vielä yhtä pitkään kuin minäkin. Joskus toivoin, että olisin voinut lahjoittaa hänelle edes puolet siitä tuskasta, jonka itse koin, mutta en toivo sitä enää.

Be my friend
Hold me, wrap me up
Unfold me
I am small
I'm needy
Warm me up
And breathe me


http://www.youtube.com/watch?v=RsiftcA1Yt4
Kaunis ja voimakas video, suosittelen. Videon biisi on tuo Sia - Breathe Me.