Okei.
Nyt on pakko pohtia sitä, miten tässä on viime aikoina tullu syötyä.
Lihoin sitten joulunodotus aikana liki samoihin mittoihin mitä olin vuosi sitten - en aivan mutta lähellä ollaan. Ja syitä siihen tietenkin liittyy monia, mutta suurin, eli 99.9% siitä on omaa vikaa. Joulun aikana tuli tietenkin mässäiltyä mutsin tekemiä ihquja herkkuja ja taisin mutasta meidän oman kinkun liki 80%:sesti. Joulun aikohin sitten huomasin tosiaan, että ei vittu, tässähän on kessi kasvanut hoitamattoman kasvaimen tavoin ja jotain tarttis tehrä... Mutta jotenkin homma vähän jäi kun tuli kaiken maailman työpaikan vaihdokset yms hässäkät tähän heti alkuvuoteen ja elämä on mennyt nyt kuukauden verran uusia kujeita opetellessa.
MUTTA
Mä nyt väitän, että parisuhteessa ihmiset syövät aivan turhaan. Ensinnäkin, päivässä riittää se yksi lämmin ateria. Ja samoin se että aamulla riittää pekonit ja kananmunat tai pari leipää. Töissä sitten voi syödä sen lämpimän aterian. Mutta se, että miksi vitussa pitää tehdä safkaa vielä himassa, meinaan ihan lämmintä ruokaa. Mua hieman risoo se, kun itse olisin kovinkin omatoiminen ton ruan suhteen, mutta toinen osapuoili liki "vaatii" jokapäiväistä ruoanlaittoa - itse pärjäisin todellakin vähemmällä. Joten mä luulen nyt että (lapsettomiin) parisuhteisiin on jotenkin iskostunut tällainen semi-perheen leikkiminen - aletaan rakentaa sitä kotia pikku hiljaa lapsia varten ja totutetaan itsemme siihen jatkuvaan nälkään. Kumminkin ihminen on niin itsekäs olento, että lapsienkin selviytyminen pitää lähteä omasta mahasta liikkeelle - kun itsellä on koko ajan nälkä ja tekee mieli ruokaa, niin on sitten lapsellakin. Laihduin hurrrrrrrjien sinkkukuukausien aikana aivan silmissä, kun tein itse hyvin harvoin ruokaa - samalla tuli syötyä helvetisti vähemmän, kun ei tullut keneltäkään toiselta sitä painetta että nyt pitäisi syödä ja jääkaapissa pitäisi olla ydintalven varalle safkaa. Ehei, siellä kaapissa oli vain maitopurkki, lättaa, joku VALMIIKSI VIIPALOITU JUUSTO ja leikkelettä, joka on keittokinkkua totta kai. Niin ja juusto ei ollut maailmanmauttominta edamia - nimittäin olen huomannut että suomalaisten mielestä ruoka ei saisi maistua miltään. Mutta mikä siinä on että miksi pitää koko ajan kysellä että mitä kaupasta tuodaan? Mitä tänään syödään? Helvetti, vaikka saman katon alla asutaan, niin miksi ihminen ei voi huolehtia omasta syömisestään?!? Anteeksi nyt vaan jos loukkaan jota kuta, mutta se vaan on niin... Pitäisi vaan huolen siitä että kaapissa on jotain semmoista mitä molemmat jatkuvasti tarvitsevat, eli maitoa ja levitettä. Siis esimerkiksi. Olen huomannut että kauppakulunikin ovat nousseet älyttömästi ja kyllä - jos jääkaapissa on jatkuvasti jotain 'ylimääräistä' niin totta vitussa sen sieltä syö.
Joten, mä julistan nyt ruokailutottumukseni sinkuksi. Muu saa pysyä ennallaan ja pitääkin pysyä - nautin elämästäni tällä hetkellä, joissain määrin. Nimittäin olen lihonnut ja sekös vituttaa.
JA MIKSI SIELLÄ KAUPASSA PITÄÄ KÄYDÄ AINA YHDESSÄ JA PITÄÄ OSTAA RUOKAA?!?!?!