Tulevaisuudessa kaikki asiat tulevat olemaan hetken aikaa vielä vaikeita. Mutta minun täytyy löytää elämästäni jotain uutta sisältöä. Ja tarkoitan todella jotain uutta sisältöä, materia ja raha eivät ole sitä. Ihmiset, raha ei tee onnelliseksi.
Ehkä tämä päiväkirjaan kirjoittaminen on joku avunhuuto - olkoonkin sitten. Mutta pakko minun on valottaa tunteitani tähän, että tuntemani ihmiset ymmärtäisivät minun maailmanmenoa tällä hetkellä. Aallonpohjat- ja harjat tasoittuvat joka minuutilta, eikä se ole helppoa. Aion jatkaa eteen päin. En voi sanoa että olen päättänyt niin, vaan minun on vaan pakko tehdä niin. Unohtaa menneisyys. Unohtaa vanhan minän. Minun on PAKKO muuttua, olen jo, paljonkin, mutta en tarpeeksi että olisin itseeni tyytyväinen. Nyt alkaa itsekkyyden aika elämässäni.
Haluan vain elää ja rakastaa elämää - ehkä jopa haluaisin tulla joskus vielä rakastetuksi... ...ööh, ei vaan HALUAN että minuakin joku tulisi vielä rakastamaan ja pystyisin olemaan yhtä onnen ja rakkauden kanssa. Ts. haluan harmoniaa ja rauhaa elämääni. Ja rakkautta...
MUTTA IHMISET!
Minä en halua tehdä itsestäni mitään uhria tässä. En todellakaan, koska asia ei ole niin. On nimittäin aikoja jolloin en ole ollut hyvä ihminen. Olen ansainnut tämän paskan fiiliksen kaikesta mitä olen tehnyt ja olen jättänyt tekemättä. En todellakaan halua kerätä itselleni mitään turhia sympatioita ja tsemppauksia - vaikka liittyen meidän eroon - koska olin todella ansainnut tämän eron. Älkää säälikö minua, älkää tsempatko jos ette tiedä asian oikeaa laitaa, koska tartun helposti niihin ja alan taas valehdella itselleni. Olkaa oma itsenne, niin minäkin.