IRC-Galleria

En ole kirjoittanut mitään pitkään aikaan, koska minulla ei ole ollut yksinkertaisesti mitään aihetta mistä kirjoittaa. Elämä hymyilee tällä hetkellä ja arjesta kirjoittaminen on kovin yksitoikkoista. Eilen töissä sitten pohdein pitkään ja hartaasti Margen kommentin jälkeen, että mistä oikein kirjoittaisi ja huomasin että vastaus on ollut jatkuvasti aivan nurkan takana; ystävät.


Minulla on semmoinen kutina, että jotkut ystävistäni ei välttämättä tajua, että kuinka tärkeitä te olette minulle. Ystävät minulle täyttävät aukkoja persoonassani. Jokainen ystävä on minulle erilainen ja jokaisella ystävällä on eri harrastukset tai intressit, jotka sitä kautta tunketuvat minun tajuntaani. Joku ystävistäni on kiinnostunut tietokoneista, hänen kanssaan sammutan janoani niiden saralta. Eräs ystäväni on taitava ihmissuhteissa, tukeudun häneen niinä aikoina kun koen olevani hukassa niiden asioiden hoitamisessa. Monet ystävät harrastavat autojen parissa ja heidän kanssaan keskustelen niistä ja opin heiltä asioita. Itsekin yritän tarpeen mukaan neuvoa ystäviäni elämän pikku kolhujen kohdatessa ja välillä jopa olen tukenut ystäviäni rahallisesti. Oli miten oli, niin ystävyyden on tarkoitus tuoda onnea ja turvallisuutta meidän kaikkien ympärille ja sitä olen saanut Teiltä todella paljon. Toivottavasti itse pystyn myös tyydyttämään Teidän tarpeet rakkaat ystäväni enkä aiheuta teille pettymyksiä. Mutta hyvä ystävyys kestää pettymykset ja pikku kolhut - välillä isommatkin.

Te ystävät kenelle nyt kirjoitan tätä, erityisesti kahdelle, niin teitä yhdistää kaikkia eräs asia; avoimuus. Te puhutte minulle liki kaikki asianne ja minä Teille. Se on upeaa huomata että avoimuudella pystymme kaikki syventämään ystävyyttämme ja tehdä olemustamme rikkaamaaksi. Surut, ilot ja arjen kun jakaa ystävien kesken, niin huomaan aika nopeasti kuinka elämäni tieni on jälleen tasoittunut. Ylä- ja alamäet eivät tunnu enää niin pahoilta tai hyviltä, koska joskus jonkun Teistä pitää palauttaa minut maanpinnalle. Olen joskus tullut lujaa ja korkealta alas ja enkä halua kokea sitä enää ikinä. Te ystävät olitte minulle silloin kuin lauma palomiehiä palavan kerrostalon ikkunan alla ja venytitte sitä kangasta johon minun piti hypätä palavasta talosta... Teitte sen ja kiitos siitä. Nyt en voisi olla enää onnellisempi.

Ja nyt Maikku ja Aksu, kerron siitä mikä on ystävyyden mittari; hyvän ja rikkaan ystävyyden tunnistaa siitä, kun tulen baarista ja alan kebab kourassa kertomaan Kirsille ystävistäni. Ja kun puhe siirtyy teihin niin en voi välttää kyyneliäni, kuten nytkään. Aleksi on aina ollut minun tukenani ja hänenkin pahoina aikoina yritin parhaani olla hänelle hyvä. Te olette oikeastaan ainoat jotka pitävät minuun säännöllisesti yhteyttä ja jaksatte käydä täällä, olen siitä todella onnellinen. Rakastan teitä, koska heijastatte minun elämääni niin paljon. =)

Ystävät - te olette oikeasti minulle tärkeitä. En voisi elää ilman ystäviäni ja kavereitani, kuolisin viikossa ellen pääsisi viihdyttämään ja kuuntelemaan teitä. Joten, soitelkaa kaikki viikonloppuna, minä yritän myös ehtiä. ;)


herkin terveisin, mikael


Ps. täytän 27.s päivä tätä kuuta 27 vuotta, 28.s päivä voitaisi ihmiset pitää jonkin sortin juhlat =)