IRC-Galleria

Kysymys sinulle joka kannatat kieltolakia.

Onko oikein vahingoittaa ihmistä joka ei ole vahingoittanut ketään muuta?

Ja toinen kysymys. Muuttuuko mikä tahansa teko määritelmällisesti rikokseksi vain sillä että se julistetaan rikokseksi? Esim. punaiseen paitaan pukeutuminen; jos se kiellettäisiin, voisitko vakavalla naamalla kertoa perusteluja siitä miksi punaiseen paitaan ei saa pukeutua?

Minä en kunnioita lakia joka ei kunnioita minua.
Oikeus omaan kehoon on ihmisoikeus.
Ihminen ei ole lakia varten vaan laki ihmistä varten.

Hävetkää te kaikki sadistit jotka haluatte aiheuttaa kärsimystä kanssaihmisillenne.

Kävin vaihteeksi pitkän keskustelun otsikon aiheesta. Vastapuolen lopullinen argumentti tuntui olevan että sitten kun suurin osa kansasta on laillistamisen kannalla niin minun ja muiden saman asian harrastajien vastuuton vainoaminen loppuu. Tämä kuitenkin herättää kysymyksen:

Minkä perkeleen takia jonkun konservatiivikukkahattumummon mielipide otetaan huomioon siinä minä minä saan tehdä itselleni? Eikö asian tulisi koskettaa vain niitä joita se koskettaa? Perusteluksi ei saa riittää "mutta kun siitä menee pää sekaisin", "se on huume" tai "se aiheuttaa riippuvuutta", koska jokaisessa noissa voidaan kysyä edelleen miksi tuon ominaisuuden pitäisi tehdä sen käyttämisestä laitonta. Minä tiedän mitä se tekee ja teen tietoisen päätöksen ottaa ne terveysvaikutukset vastaan joita siitä tulee. Kieltolain kannattajat sen sijaan haluavat kieltää minua ottamasta itse vastuuta ja aiheuttaa suunnatonta kärsimystä ja päivittäistä, ihan todellista jäytävää pelkoa minulle kun en tanssi heidän pillinsä mukaan.

Haloo, minäkään en marssi sinun kotiisi määräämään mitä saat syödä tai juoda tai hengittää ellet aiheuta sillä minulle konkreettista vahinkoa! Sinäkään et saa tehdä niin minulle.

Lupasin kirjottaa tästä... Oikeastaan aihe vaatisi kokonaisen kirjan yksityiskohtia varten mutta yritän tiivistää.

Lähtökohtana voidaan pitää sitä että jokainen joka syö on myös velvollinen hankkimaan ruokaa. Tämä ei kuitenkaan päde nykyisessä järjestelmässä: tämä yhteiskuntakone ei tarvitse jokaisen työpanosta pyöriäkseen, ja lisäksi siihen osallistuminen on lähinnä pahan tekemistä. Tämä systeemi tuottaa järjettömiä määriä roskaa ja myrkkyä, syö omat elinehtonsa pois ja muutenkin käyttäytyy kuin virus tai syöpäsolu. Nykymaailmassa siis työttömyys - virallisen "työn"teon ulkopuolelle jättäytyminen - on ainoa eettisesti hyväksyttävä valinta.

Maailma, jossa jokainen tekee osansa ja on siten oikeutettu nauttimaan kaikesta tuotetusta hyvästä, ei tarvitse rahaa. Raha on väline jolla yritetään yhteistyötä tilanteessa jossa sitä ei oikeasti osata. Raha luo monia ongelmia itsessään; se mahdollistaa pelinappuloiden keräämisen ja näinollen tuotetuista hyödykkeistä nauttimisen yli sen mitä on oikeasti antanut konkreettista työpanostaan. Esimerkiksi pörssin pyörittely ei ole työtä - se on työn leikkimistä, hyödytöntä ja jopa haitallista puuhastelua jonka avulla yritetään näyttää kiireiseltä ja tärkeältä silloin kun ei oikeasti tee mitään mikä tuottaisi mitään järjellistä hyötyä. "Työ" on muutenkin menettänyt merkityksensä: ennen oli tehtävä ja sille tarvittiin tekijä, nykyisin tekijän on itse aktiivisesti etsittävä tekemistä ja mikä tahansa turhanpäiväinen puuhailu mainosten tuottamisesta erilaisissa vaatteissa keikistelyyn lasketaan "työksi". Lapsikin ymmärtää etteivät tällaiset touhuilut edistä yhteistä hyvää vaikka tuovat tekijälleen ansiottomasti pelinappuloita.

Työ on sitä, mistä on hyötyä. Hyöty on sidottu aina kulloiseenkin tilanteeseen, mutta se on pystyttävä määrittelemään konkreettisesti ja tiukan loogisesti. Kalsaritonttulogiikkaa ei voi sallia. Nyrkkisääntönä voi kuitenkin pitää tätä: jos sitä pitää mainostaa että ihmiset alkaisivat haluta sitä, sitä ei tarvita.

Ihmisen tarpeita ovat luonnollisesti ravinto ja suoja. Nämä ovat välttämättömiä elämän jatkumisen kannalta. Jokainen, joka osallistuu osaltaan yhteisen hyvän tuottamiseen, on samalla automaattisesti oikeutettu saamaan ne itsestäänselvät perustarpeensa joita ilman olemassaolo ei jatku. Nämä eivät kuitenkaan riitä, koska pelkkä olemassa oleminen ei vielä ole mielekästä. Ilman mielekkyyden kokemista on aivan samantekevää elääkö vai lopettaako elämänsä. Mielekkyyden kokeminen taas vaatii myös vapautta; tunne siitä että on itse oman elämänsä ohjaksissa täysivaltaisena päätöksentekijänä ja toimijana on ehto aikuisen yksilön hyvinvoinnille. Nekin, jotka todellisuudessa elävät vaikka keskellä diktatuuria, tarvitsevat vapauden kokemusta ja sulkevat pois tietoisuudestaan ne tapahtumat jotka osoittavat vapauden vain illuusioksi. Vapaus on tärkeää myös kapinoinnin ehkäisemiseksi: jos ei ole ketä vastaan kapinoida, voi ainoastaan tehdä itsestään pellen kiukuttelemalla. Toki on neuvoteltava asioista muiden sellaisten kanssa jota asia suoraan koskettaa, mutta lähtökohtaisesti uhmaaminen on silloin erittäin epätodennäköistä. Kukapa sitä järjestäisi kohtauksen kaveriporukassa kun mietitään mitä keksittäisiin illanvietoksi, ellei sitten koe toisten sanelevan omat tekemisensä ja vielä pakottavan osallistumaan vaikkei itse halua?

Elämän jatkumisen ja mielekkyyden kokemisen lisäksi tarvitaan nautintoa. Se, mistä kukakin nauttii, on täysin makuasia. Se mikä yhdelle on taivas on toiselle helvetti. Hevari kärsii teknobileissä ja teknohippi hevikeikalla. Kuitenkin se, mikä tuottaa ihmisille nautintoa, on hyvä ja tarpeellinen asia. Vaikka sähköiset mainostaulut ja markettilelut ovat selvästi tarpeetonta resurssien tuhlaamista, esimerkiksi huvipuistot ja uimahallit ovat massiivisuudestaan ja energiankulutuksestaan huolimatta tärkeitä sillä ne tuottavat ihmisille sitä, mikä tekee olemassaolosta mielekästä. Nautinto ei ole turhuutta vaan itsetarkoitus.

Tästä taas päästään kätevästi aasinsiltaa päihteisiin. Joku haluaa vetää kännit, yksi piristää itseään kemiallisesti ja kolmas kokea psykedeliaa; joku taas viettää aikaa selvinpäin ja selväpäisten seurassa. Jokaiselle se oma mieltymys on se oikea tapa, eikä kukaan ole pätevä määrittelemään toisen puolesta mistä tämän tulisi nauttia. Vain silloin kun jonkun yksilön päihtyminen aiheuttaa ympäristölle häiriötä, muilla on oikeus puuttua tämän toimintaan. Jos puututaan varmuuden vuoksi ennen kuin häiriötä on tapahtunut, on aiheutettu tarpeetonta kärsimystä. Kultainen keskitie tässäkin.

Suurin osa ihmisyksilöistä kokee tarvetta päihtyä, samoin kuin suurin osa muustakin eläinkunnasta. Vaikka on myös yksilöitä joilta tämä tarve puuttuu, se voidaan laskea samalla tavalla perustarpeeksi kuin seksi - on myös aseksuaalisia yksilöitä jotka eivät jostakin syystä koe minkäänlaista tarvetta sukupuolisen kiihotuksen hankkimiseen. Seksistä päästään taas takaisin alkupisteeseen; oman yksilön eksistenssin ylläpitämisestä omien geenien olemassaolon jatkamiseen. Ympyrä sulkeutuu.

Näiden periaatteiden mukainen yhteiskunta on kuin kollektiivista tanssia: jos seisot paikallasi, muut törmäilevät sinuun; jos liikut liian laajasti, sinä törmäät muihin. Tämä on koko ajan molemmin- ja jokapuolista huomioonottamista jossa ei ole kiveen kirjoitettuja totuuksia siitä miten jonkun pitäisi elää elämänsä. Yksi tykkää kasvisruuasta ja toinen pihvistä, yksi omasta sukupuolesta ja toinen vastakkaisesta. Ainoa asia mikä estää ihmisiä toimimasta aidosti yhteistyössä toistensa tarpeita kunnioittaen on uskomus siitä että se ei onnistu, että ihmiset ovat liian itsekkäitä ajattelemaan pitkällä tähtäimellä yhteistä (eli myös omaa) hyötyä ja että joku pääsisikin vapaamatkustajana. Nyt meillä on yhteiskunta jossa on paljon pummeja myös niissä jotka näennäisesti tekevät "työtä", joka oikeastaan on enemmän itsensä rankaisua epämiellyttävällä puuhailulla siitä ettei oikeasti tee mitään hyödyllistä. Kärsiminen korvauksena omasta hyödyttömyyden tunteesta ei kuitenkaan ole hyvä, vaan kaksi huonoa yhdessä.

Ehkä joku päivä ihmiset tulevat vielä järkiinsä ja alkavat oikeasti toimia niinkun hyvä olisi. Avainsanoina logiikka, rationaalisuus ja jokaisen yksilön - myös itsen! - tarpeiden kunnioitus. Aamen.

Sain tällaisen ilmoituksen ylläpidolta:

"Ethän laita kuvia alaikäisestä alasti IRC-Galleriaan. Emme ylläpidossa sinänsä näe kuvissa mitään pahaa, ne ovat normaalia perhealbumimateriaalia, mutta sääntöjemme mukaan kuvat henkilöstä alasti eivät ole sallittuja. Turvallisuussyistä emme suosittele laittamaan kuvia alaikäisestä alasti Internetiin tai IRC-Galleriaan ollenkaan. Sääntöjenvastaiset kuvat on piilotettu, jotta voit tarvittaessa tallentaa ne itsellesi, mutta ethän laita niitä enää esille IRC-Galleriaan. "

...Mitä ihmettä? Turvallisuus? Millä ihmeellisellä tavalla kenenkään meidän perheemme jäsenen turvallisuus vaarantuu tästä kuvasta:
http://satori.vilunki.net/kuvia/291010a.JPG

Jos jollakin sairaalla henkilöllä nousee tuon katsomisesta muna pystyyn, minä tai lapseni emme saa ikinä edes tietää asiasta. Vai onko oletuksena, että joku hyökkää pahoinpitelemään lastani seksuaalisesti tajuttuaan että hän on alasti vaatteiden alla?

Tässä on takana ajatus siitä, että ihminen on itse vastuussa siitä jos joku kiihottuu hänen katsomisestaan. Täsmälleen samasta syystä muslimit piilottavat naisensa säkkeihin. Nyt tämä hulluus halutaan ulottaa puolivuotiaaseen vauvaan. En ikimaailmassa päästäisi lapsenvahdiksi ketään jolle tulee seksi mieleen tuosta kuvasta! Parikymmentä vuotta sitten kenellekään ei olisi tullut edes mieleen että vauva-lehti ja kaksplus pitäisi piilottaa runkkumateriaalina, mutta niissä on juuri vastaavia kuvia kuin nämä nyt piilotetut. Mitä tapahtui sille paljon mainostetulle saunakulttuurille ja luontevalle alastomuudelle?

Terveiset vaan -fobba-:lle joka ensimmäisenä tuli vihjailemaan kuvan "paljastavuudesta". Hän väitti kyllä ettei koe tuota kuvaa seksuaalisena, mutta en usko väitettä sillä se tuli hänelle kuitenkin mieleen. Minusta sellainen mielikuva on sairas ja toivoisinkin että ihmiset pitäisivät sellaiset vain oman päänsä sisällä.


irkkikommentti aiheesta:
> Lapsipornon kiellon perusteena on, että sen tuottamisesta tehdään kannattamatonta, mutta nykyään poliisit jahtaa vain niitä, jotka katselee niitä kuvia. Ja sitten ruvetaan näkemään alastomat lapset laittomina

Niinpä.

Hyvä YAD.

Te siis ihan vakavalla naamalla kannatatte sitä että minuun, kannabiksen käyttäjään, saa kohdistaa kerta kaikkiaan epäinhimmillisiä toimenpiteitä, kohdella minua kuin rikollista (en ole koskaan tehnyt pahaa kärpäsellekään), minua saa nöyryyttää viranomaisten toimesta miten paljon tahansa ja minua ei tarvitse kohdella tasa-arvoisesti? Kaikki vain siksi että satun pitämään eri päihteestä kuin te?

Argumentit terveysvaikututkista kieltolain kannattajilla ovat irrationaalisia. Minä tiedän *täsmälleen* miten kannabis vaikuttaa ja teen ITSE *tietoisen* päätöksen käyttää ko. ainetta juuri sellaisena kuin se on, ja te olette tämän vuoksi halukkaita aiheuttamaan minulle suunnatonta nöyryytystä ja rankaista minua?

Luuletteko kenties että jonkun sauhuttelijan mielenterveyttä erityisesti parantaa putkassa istuskelu kun tietää ettei ole vahingoittanut ketään ympärillään? Ettekö todellakaan ymmärrä että RIKOS tarkoittaa tekoa jossa tekijä vahingoittaa jotakuta muuta kuin itseään?

Te poljette surutta minun ihmisoikeuksiani lokaan. HÄVETKÄÄ ja hävetkääkin kunnolla. Minä omistan kehoni, ette te. Kokeilkaapa itse joskus miltä tuntuu käsi perseessä kun tullikoira on käynyt "merkkaamassa". Sitä voi hyvällä syyllä verrata raiskaukseen. Oikeasti raiskaus on huomattavasti vähemmän traumaattista, sillä tämä kaltoinkohtelu on institutionaalista.

Mikään terveysargumentti ei merkitse mitään sen rinnalla että MINUA KOHDELLAAN KUIN NOIDIKSI EPÄILTYJÄ KESKIAJALLA.
Te teette minulle pahaa. Minä en tee teille pahaa. Hävetkää.

Miksei kannata liioitella päihteiden haittoja valistuksessa? Samasta syystä kuin yleensäkään ei kannata heikentää uskottavuuttaan puhumalla kakkaa:

Olen käynyt monta monituista väittelyä siitä, haluavatko lapset itse mennä kouluun ja onko se heille itselleen mukava paikka...


It's funny because it's true. Kaikki aikuisetkin tietävät miten vähän lapset koulusta pitävät, mutta kummasti unohtavat sen juhlapuheissa. Case closed.

Huumevalistuksen olemassaoloa on kyllä pakko hämmästellä. Miten niin täydellisen hyödytön systeemi pystyykin loisimaan yhteiskunnassa?

Vaikka kaikki "valistus" ei suoranaista valehtelua olekaan, se on äärimmäisten yksipuolista ja sillä pyritään lähinnä luomaan kielteisiä asenteita - toisin sanoen pelkoa - ns. huumeita kohtaan. Toiset eivät tämän vuoksi koskaan uskalla kokeilla mitään vaikka teoreettinen tilaisuus tarjoutuisikin, ja he myös todennäköisesti osallistuvat innolla ilmianna naapurisi -meininkiin.

He jotka oikeasti tarvitsisivat tietoa eivät saa yhteenkään kysymykseensä vastausta siitä hölynpölystä mitä valistuksen nimissä tarjoillaan. Eräiltä nettisivuilta löytää tietoa johon uskaltaa luottaa erilaisia annostuksia ja yhdistelmiä harkitessaan; jokainen voi verrata itse vaikka seuraavia ja miettiä niitä sellaisen tyypin näkökulmasta joka istuu kotona happolappu hyppysissään ja miettii mitä pitäisi tietää ennen matkailua:
http://www.irtihuumeista.fi/tietoa_ja_tukea/huumausaineet/hallusinogeenit
ja
http://www.erowid.org/chemicals/lsd/lsd.shtml (huomaa linkit laatikon alareunassa)

Jos jokin vaikutus tai riski on todellinen, käyttäjät tietävät sen. Valistajat eivät tiedä. Poliisit ja muut viranomaiset eivät tiedä. Lääkäritkään eivät oikeasti tiedä, mikä on todella pelottavaa (ja laittaa miettimään heidän ammattitaitoaan yleisemminkin). Käyttäjät kun ovat toimineet koekaniineina ja yleensä suurella joukolla. Heissä on aina niitä jotka ovat käyneet kokeilemassa hengenlähdön rajat yksittäisillä aineilla ja erilaisilla komboilla. Tätä käyttäjien kulttuurissa elävää käytännön opettamaa tietoa ei arvosteta lainkaan vaan päinvastoin leimataan epäluotettavaksi. Ketä ihmettä tällainen palvelee?

Käyttäjien pitäminen oletusarvoisesti valehtelijoina on ymmärrettävää jos halutaan ylläpitää mielikuvaa heistä pahoina houkuttelijoina, ilmaisia näytteitä tarjoavina pushereina ja muutenkin vaarallisina tyyppeinä. Silloin ihmiset haluavat intuitiivisesti rankaista heitä; loukata heidän koskemattomuuttaan ja lain voimalla pakottaa heidät tietynlaisiin elintapoihin. Tupakankin suhteen moni vastustaa terveysnatsismia ja ymmärtää ihmisen olevan itse oikeutettu päättämään omasta kehostaan. Miksei siis kaiken muunkin kanssa?

http://satori.vilunki.net/oikeusomaankehoon.png

http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2009/20090277

"Vesitaloushankkeen toteuttaminen edellyttää useissa tapauksissa sellaisten alueiden käyttöä, joita hankkeen toteuttaja ei omista. Jos hakija ei vapaaehtoisin sopimuksin ole saanut tarpeellisia käyttöoikeuksia mainittuihin alueisiin, voi lupaviranomainen laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä perustaa hakijalle tarvittavat oikeudet."

Vesitaloushankkeisiin kuuluvat myös taloudelliseen voitontavoitteluun perustuvat hankkeet. Pelottaako? Syytä olisi.

[edit] niille jotka sanovat "ei mitään vesiä olla myymässä ulkomaille":
http://www.lansi-uusimaa.fi/Uutiset/Paivan-Puheenaihe/Lohjalaisesta-pohjavedesta-janotaan-myyntivalttia-Aasiaan

Mitähän tuo sitten on jos ei pohjaveden myyntiä ulkomaille? Hmm...

Teksti kopioitu sivulta http://atuubi.yle.fi/keskustelu/id-200711?page=8


Tavallinen teini-ikä nyt materiaalia sijaisbisnekseen
Kirjoittanut: marin 16.09.2008 - 13:51

Kautta maailmansivu nuoret ovat viettäneet iltaa kaupungilla, ainakin sen mukaan, mitä itse olen maailmanmenoa seurannut. Siellä tapahtuvat ensimmäiset päihdekokeilut, tutustuminen toiseen sukupuoleen, tämä kaikki on aina kuulunut nuoruuteen. Tuli siellä kaupungilla nähdyksi joskus 60-luvun tietämissä joku nyt jo vuosia politiikassa uransa tehnyt vaikuttajakin, joten hyvin näyttävät elämässä pärjänneet, vaikka eivät tulleetkaan huostaanotetuiksi.

Mutta nyt ollaan lastensuojelun taholta laittamassa tälle nuorisokulttuurin ilmiölle kertakaikkinen stoppi. Jo vuosia on kuulunut eri puolilta Suomea, miten jo kerran, parin päihdekokeilu johtaa huostaanottoon, samoin ihan tavallinen teini-ikään kuuluva uhma vanhempia kohtaan varsinkin, jos siihen liittyy yhtään koululintsausta ja kotoa poissaoloa. Lastensuojelu asettaa rajat nuoret käytökselle 18 ikävuoteen asti ja kaikki ennen suht normaalina pidetty nuorten sekoilu johtaa huostaanottoon.

Mikäs siinä, jos juhlapuheet olisivat totta ja sillä löydettäisiin todellisessa syrjäytymisvaarassa olevat nuoret, ja vain ja ainoastaan heidän tilanteeseen puututtaisiin. Mutta ei, nyt huostabisnesmarkkinoilla on nähty potentiaaliseksi sijoituskohteeksi kaikki ulkona kaverien kanssa vaikka vain viikonloppuisin aikaa viettävät nuoret. Ei ole rahanahneudella rahaa eräissä piireissä!

Ja toisaalta saa kuulla vanhempien kertomuksia, miten heidän mikä-lie-syillä huostaanotettu nuorensa retkahti päihderiippuvuuteen vasta sijaishuollossa!

Niin kauan kun perheiden oikeusturvasta ei ole takeita, ei myöskään sijaishuollon tasosta, eikä joukosta ole karsittu jo lapsuudessa neurologisten oireyhtymien nuoria oikean kuntoutuksen piiriin, pitäisi tuollaiset hankkeet torpedoida alkutekijöihinsä. Onko tosiaan niin, että sijaishuolto vahvoine liittoineen saa mellastaa nykyisin jopa tavallisten perheiden ja nuorten elämässä ilman, että kukaan estää heidän touhujaan millään tavalla?