IRC-Galleria

Miljoonia tavuja, miljoonia sanoja satelee sun päähäsi ja yrittää luoda niistä edes yhden järkeenkäyvän lauseen. Kaikki asiat tuntuvat voimakkaasti ylitsepääsemättömiltä, samalla kun mikään ei tunnu miltään. On kuin sun mielesi haluaisi räjähtää siitä ahdistuksesta ja paineesta, jotka tiiviisti ovat saaneet sut valtaansa. Ja kun sä taistelet vastaan, susta ei purkaudu mitään muuta kuin vihaisia, turhautuneisuuden kyyneliä vierien sun käsiin painetuille kasvoillesi. Taas kerran, sut on teljetty siihen samaan rinkiin, kehään, jota sä kierrät yhä uudelleen ja uudelleen joka kerta itseltäsi kysyen, onko vika sinussa. Edelleen, vielä tälläkin hetkellä, sä sinnikkäästi etsit tietäsi ulos.

Mulla on tunne. Mä en kykene puhumaan sulle, sillä musta tuntuu, ettei sanottavaa enää ole. Sä et kiedo sun käsiäsi mun ympärilleni, etkä istu mun viereeni. Mä en saa susta mitään irti, etkä sä suostu kertomaan mulle itsestäsi. Sä olet kuin tietäisit musta kaiken, eikä mulla olisi mitään valtaa nähdä sun sisällesi. Tänään, paine on kohoamassa, ja mä alan tuntea katkeruutta, osittain itseäni, osittain sinua kohtaan. Mikään ei tosiaan ole kuin ennen.

Mulla ei ole keinoja. Mä tunnen pelkoa, ja samalla helpottuneisuutta siitä, että asiat viimein tulisivat päätökseen. Mä en vain tiedä milloin, ja miten se tapahtuu. Kaiken jälkeen musta tuntuu, etten mä voi elää ilman sua. Vielä raskaampaa olisi kuitenkin elää sun kanssasi. Juuri nyt, ilman sua mikään ei tunnu miltään, mutta luonasi, kaikki tuntuu niin käsittämättömän vaikealta.

Sä sanoit, ettet näe mua niin kuin aiemmin. Samalla sä syytit mua siitä, ettei mistään ole enää mitään jäljellä. Mun olostani tulee aina niin raskas ja ahdistunut, kun mä mietin, mitä sä ajattelet. Musta tuntuu, että kaikki missä mä onnistuin ennen, on muuttunut mahdottomaksi. Sä saat mut tuntemaan itseni.. huonommaksi. Sillä joka kerta, sun voitonhalusi johtaisi tähän. Joka kerta, kun sä teet musta mitättömän, olemattoman ja niin hennon, on kuin sä vetäisit sydämen ulos mun rinnastani, enkä mä tuntisi yhtään mitään. Niin mitäänsanomattomalta musta tälläkin hetkellä tuntuu.

Joten juuri nyt, mä en enää tiedä, mitä mun pitäisi tehdä. Mä en tahtoisi ajatella, enkä odottaa sua. Mä en tahtoisi kaivata sun hymyäsi, enkä sun tapaa sanoa mun nimeni. Mä en tahdo kaivata sua enää hetkeäkään, sillä sun seurassasi mä en ole kokonainen. Sun seurassasi.. mä yksinkertaisesti hajoan.