Polvistuneena haljenneelle asfaltille, katson likaisia käsiäni.
Ympärillä vain hämärä maailma, joka huokaa hiljaisuuttaan.
Kaupungin valot ovat sammuneet, ja kaikki ihmiset ovat poissa.
Tämä maailma on kuollut.
Sinä lupasit pidellä minua, kun olen vajoamassa.
Sinä lupasit istua vierelläni ja itkeä kanssani.
Sinä lupasit olla turvanani, joka ikinen päivä.
Mutta silti sinä et ole täällä. Ja minä vajoan, itken, ja olen turvaton.
Minä olen yksin, ilman sinua.
Sinä kerroit minulle aina, kuinka minua rakastit.
Mutten koskaan sanonut sitä sinulle takaisin.
En koskaan sanonut sitä sinulle ääneen.
Ja nyt, kun sen voisin sinulle kertoa..
sinä olet jo poissa