Se kantaa elinikästä syyllisyyttä niistäkin asioista, jotka jotkut unohtaa jo kolmessa päivässä. Kai se työntää ne asiat liian syvälle sen mieleen, ja sekoittaa niitä päässään nii kauan, ettei saa niitä lopulta enää ollenkaan ulos. Jauhettuaan tarpeeksi, sitä samaa, turhauttavaa paskaa, kaikki räjähtääkin kasvoille. Sen iho muuttuu valkoseks ja sen silmät on verestävän punaset. Ihan yhtäkkiä. Kenenkään aavistamatta, se vaan sekoaa.
Yritän pitää sinusta kiinni, katoat hämärään
Kohmea kätesi kädessäni, hiljaa hellittää
Vierelläsi on lämmin, vaikka muualla on kylmä
Emme liiku minnekään, mutten silti sinuun yllä
Pimeä laskee huoneeseen, vain musiikki soi vielä
En näe sinua enää, mutta tiedän, olet siellä