Tosi moni on just muuttanu ekaa kertaa äiteen ja iseen huomasta _omaan_ (lue. vuokra) kämppään, ja nyt ne hehkuttaa joka saatanan tuutista;
"on tää niiii rankkaa elää iha yksin tässä kaupungissa. 10 metrii matkaa kauppaa, äiti ja isi maksaa kaiken mitä mie ihkuliini tuhlaan, mut vitsi, ku joudun ainaki ehkä imuroimaa ITSE! äiti onneks pesee minun pyykitkin. hih. Mie olen nyt asunu tässä 2 viikkoa, ja VOI VITTU MIE TEKISIN MITÄ VAA ET VOISIN ASUA VIELÄ KOTONA; olkaa onnellisia, te minua 2 viikkoa nuoremmat, ku voitte vielä asua himassanne. mie olen jo tässä 2 viikosaa unohtanu miltä se äitin ruoka edes maistuu! oikeestaa mie en muista vittu mitää kotona asumisesta. On se rankkaa, ku mie olen nyt aikuinen. huhhuh. Onneks ei kuitenkaa tarvi tehdä TÖITÄ, se olis ihan kamalaa. MUN ELÄMÄ ON NIIN RANKKAA & PERSEESTÄ SAATANA"
tappakaa ittenne, tai sit mie tapan.