IRC-Galleria

MikaM

MikaM

Mika Mäntylä

Lyhyesti prinsessoistaSunnuntai 27.04.2008 10:09

25.4 Yle uutisoi monikulttuuristen lastenkirjojen puutteesta.

"- Taannoin meiltä kysyttiin, onko meillä satukirjaa, jossa olisi musta prinsessa. Sellaisiakin kirjoja tosiaan pitäisi olla, joissa ei korosteta esimerkiksi ihonväriä. Riittäisi, että tarina on hyvä, pohtii toimituspäällikkö Tanja Poskela Lasten keskuksesta."

Siis värillä ei ole väliä, kunhan se on musta? Selvä juttu.

Mustien prinsessojen puutee saduissa taitaa johtua siitä, että prinsessana oleminenhan on usein pienten tyttöjen haave, johon kuuluu olla eurooppalaisen (tai sitä muistuttavan fantasiamaailman) kuningaskunnan prinsessa, eikä Euroopassa historiantietämykseni mukaan kovin montaa neekeriprinsessaa ole ollut. Mustista prinsessoista mieleen tulee lähinnä nykyajan ghettoprinsessat, joka toivottavasti ei ole monenkaan pikkutytön unelma.

Avoimia rajoja ja yhteisvastuutaTorstai 24.04.2008 10:53

Kirjoitin eilen muutaman sanan Hesarin artikkelista "eritaustaiset naapurit riitelevät yhteisistä tiloista ja erilaisista tavoista". Hesarin verkkosivuilla on keskusteluosio, jossa on periaatteessa mahdollista keskustella uutisaiheista. Moderointi on kuitenkin varsin tiukkaa, eikä lehden poliittisesta linjasta poikkeavia näkemyksiä juuri julkaista. Ilmeisesti moderaattoreiden työtaakan keventämiseksi keskustelua monikulttuurisuuden aiheuttamien ongelmien poistamisesta on suitsittu alustuksessa seuraavasti:

"Maahanmuuttajat ovat osa Suomea, joten tähän ketjuun ei hyväksytä vastauksiksi kommentteja, joissa ehdotetaan ongelman poistamista maahanmuuttoa rajoittamalla."

Tämä keskustelun linjaus pitää sisällään kolme hyvin mielenkiintoista asiaa. Ensinnäkin ongelmien ratkaisuksi ei saa ehdottaa niiden syyhyn vaikuttamista. Monikulttuurisuudesta seuraavien ongelmien poistamiseksi ei saa siis ehdottaa monikulttuuristumisen rajoittamista. Olen jossakin kuullut seuraavanlaisen määritelmän älykkyyden ja viisauden erosta: älykäs osaa ratkaista ongelmia, viisas osaa välttää ne. Toiseksi tämä pitää sisällään sen ajatuksen, ettei maahanmuuttoa saa rajoittaa. Rajat tulisi siis avata vapaalle liikkumiselle ilman minkäänlaisia rajoituksia. Maahanmuuton rajoittamista ei saa edes ehdottaa. Onneksi ihmisten liikkumista tosiasiassa rajoitetaan. Jos näin ei tehtäisi, sosiaaliturvaperäinen maahanmuutto olisi jo kaatanut yhteiskuntamme. Korkeaan sosiaaliturvaan perustuva hyvinvointivaltio ja avoimet rajat ovat toisensa poissulkevat vaihtoehdot. Kolmanneksi Hesari linjaa, ettei maahanmuuttoa saa rajoittaa, koska maahanmuuttajat ovat osa Suomea. Koska kyse on maahanmuuton rajoittamisesta, eikä jo maassa olevien maahanmuuttajien poistamisesta, maahanmuuttajien ajatellaan olevan osa Suomea jo ennen kuin he ovat saapuneet maahan. Montakohan miljoonaa Suomen osaa maailmalla odottaa pääsyä todelliseen kotiinsa, Suomeen? Näihin Suomen osiin varmaan lasketaan nekin ihmiset, jotka eivät koskaan ole kuulleetkaan Suomesta, mutta saattavat ehkä joskus hakeutua osaksi pohjoista kansaamme.


Vuoden 2009 kirkon Yhteisvastuukeräyksen teema on valittu. Tulevana vuonna se on "työ ja osallisuus - arbete och delaktighet." Kotimaa-lehti kirjoittaa seuraavasti:

"Kotimaassa tuetaan erityisesti vaikeasti työllistyviä maahanmuuttajia."

Siis mitä ihmettä? Eikö meillä ollutkaan huutava työvoimapula, joka vaatii ripein ottein satojen tuhansien maahanmuuttajien haalimista maahan laadusta välittämättä? Työvoimapulamme onkin niin kamala, että nykyistenkin maahanmuuttajien työllistämiseksi pitää laittaa hattu kiertoon koko kansan keskuuteen Suomen suurimman vuosittaisen kansalaiskeräyksen muodossa.
Aluksi minun piti marista vain muutama sana marinadeista, mutta mieleen tuli pari muutakin valintakysymystä ruuan suhteen.

Kaupoissa myytävistä lihoista suurin osa on sotkettu sellaiseen oranssiin paksuun marinadiin, joka tekee kaikesta lihasta jotakuinkin saman makuista, oli kyse mistä eläimestä tai mistä osasta sellaista tahansa. Niitä on yhä vaikeampi erottaa toisistaan maun perusteella, eikä ole kovin mukava ajatus valita syötävää ruokaa vain sen rakenteen vuoksi. Kyseessä lienee noidankehä: marinoitua lihaa myydään enemmän, koska se on edullisempaa ja se on edullisempaa, koska sitä myydään enemmän. Sama tilanne on jauhelihan kohdalla. Sikanautaa myydään enemmän kuin sikaa, koska se on halvempaa jne. Volyymi määrää enemmän ruuan hintaa kuin yksittäisen pakkauksen kustannukset. Tällainen tilanne yksipuolistaa etenkin arkiruokakulttuuria. Odotan kauhulla sitä päivää, jolloin kaupan myydyin liha on paksuun marinadiin hukutettu sikanauta.

Jossain vaiheessa sai olla jokseenkin luottavainen sen suhteen, että etenkin kaupoissa myytävä liha on kotimaista. Katsokaapa tarkemmin niitä tuotepakkauksia. Bongasin erään ketjun oman tuotemerkin alla myytävän broilerin suikaleen lähtömaaksi jonkin Etelä-Amerikan maan. On selvää, ettei kaikkia elintarvikkeita joko voida tuottaa Suomessa tai se ei kerta kaikkiaan ole järkevää. Broilerin tuotanto maassa käsittääkseni on paitsi mahdollista, myös kannattavaa. Sen sijaan esimerkiksi tomaattien suhteen olen hieman epäileväisempi. Koti- ja ulkomaisen tomaatin hinnan ero johtunee siitä, että läpi talven tapahtuva kasvihuonekasvatus kuluttaa energiaa valtavia määriä. Energia puolestaan on melko pitkälti tuontihyödyke, joten kotimaisia tomaatteja syödessään syökin ulkomaista energiaa. Kaikista Maan resursseista energia on se olennaisin ja sen ympärille muodostuu kaikkien resurssien käyttö. Energiaa ei ole tuhlattavaksi asti. Ehkäpä kuitenkin kannattaa edelleen kääntyä kotimaisten tomaattien puolelle niiden työllistävän vaikutuksen ja Espanjan enemmän kuin kyseenalaisen tomaatinkasvatusbisneksen vuoksi. Lisäksi kotimaiset maistuvat paremmalta, sen voivat todistaa esimerkiksi ilmeisen tarkan makuaistin omaavat marsut :)

Ruokaan liittyy paljon myös muita valintoja eri näkökulmista. Sitten kun tuloistani nykyistä suuruusluokkaa oleva osuus ei enää mene välttämättömiin ruokakuluihin, voin ehkä paremmin omalta osaltani vaikuttaa elintarviketuotantoon ja -tarjontaan lompakkoäänestyksellä. Valitettavasti arvovalinnat eivät ole ilmaisia, joten tahtonsa vastaisesti säästäväisen kuluttajan ruokalista on melko pitkälti jo päätetty muiden toimesta.

Somalialaista sopuaKeskiviikko 23.04.2008 12:22

Pidin joskus Helsingin Sanomia sanomalehtenä. Tässä lähiaikoina on käynyt yhä selvemmäksi, että kyseessä onkin Pahkasian manttelinperijä. 23.4.2008 julkaistu Minna Nalbantoglun artikkeli "eritaustaiset naapurit riitelevät yhteisistä tiloista ja erilaisista tavoista" on jo niin tykkiä tavaraa, ettei tamperelainen huumorijulkaisu siihen useinkaan yltänyt. Ei riittänyt, että lehtijutussa kerrottiin meluhuomautusta seuranneen "rasssisti!"-äbäläwäbälää, meluamisen johtuneen äänekkäästä koraaninlukemisesta, ongelman ratkenneen (osakkaiden maksamalla) äänieristysremontilla ja että eräälle vähemmistöllemme sääntöjä on turha toimittaa kirjallisena, koska vain suullisesti annettuja sääntöjä kunnioitetaan. Lopulta jackpotin vei Abdirizak Mohamed:

"Mohamedin mukaan Somaliassa riitoihin on perinteisesti yritetty hakea sopua vastaavanlaisella menetelmällä.

-Sovitteleminen on asia, joka suomalaisten pitäisi oppia maahanmuuttajilta. "

Somaliassahan on soviteltu oikein isolla kädellä yhtämittaisesti jo 1980-luvun lopusta lähtien. On meillä paljon oppimista.
Arage mainitsi tuossa, että dokumentista Islam: Mitä lännen tulee tietää on Youtubessa tarjolla suomenkielisellä tekstityksellä varustettu versio. Se onkin mitä mainioin perehdytys niille, jotka pitävät islamia rauhanuskontona. Joidenkin mielestä se ei varmasti ole tarpeeksi objektiivinen, jotta sitä ei tarvitsisi sensuroida pois Internetistä, mutta antaa varmasti jokaiselle ajattelemisen aihetta. Puhujana on mm. entinen Fatahin taistelija, joka osuvasti kysyy "What part of 'dead' don't you understand?"

Enemmän tai vähemmän mukavia katseluhetkiä!

http://youtube.com/watch?v=sbLfpqBx2TU&feature=related

Luvut ovat hurjiaMaanantai 21.04.2008 12:13

Kaleva uutisoi tänään, että hallituksen politiikkaohjelman johtaja Rauno Vanhasen mukaan maahan tarvitaan seuraavan 20 vuoden aikana 100000 maahanmuuttajaa töihin. Mietitäänpä asiaa vähän tarkemmin. Maahanmuuttajista työttömiä on noin joka kolmas. Ennusmerkit ulkomailta osoittavat, ettei maahanmuuttajien työllistyminen juuri parane seuraavien sukupolvien aikana. Työvoimaan kuuluvia maahanmuuttajia pitää siis ottaa 150000. Odotettavaa on, etteivät työntekijät tule yksin, vaan tuovat perheensä mukanaan. Jos tulijat ovat tulossa niistä maista, joista nyt on tunkua ja joista heitä ollaan haalimassa, perhekoko on suomalaisen mittapuun mukaan valtava. Lisäksi perheen äiti on jotakuinkin koko ajan raskaana tai hoitaa lapsia kotonaan, työvoiman ulkopuolella siis. 100000 työssä olevaa maahanmuuttajaa tarkoittaa helpostikin miljoonaa tulijaa. Kuka nämä ihmiset elättää? Ei siivoojaksi tuleva maahanmuuttaja pysty mitenkään elättämään yhdeksää muuta. Kun mietitään maahanmuuttoa osin kuvitellun työvoimapulan kantilta, pitäisi aina pohtia huoltosuhdetta. Siitähän siinä pohjimmiltaan on kyse. Ehkäpä vastaus miljoonan maahanmuuttajan elättäjistä löytyy samaisesta uutisartikelista:

"Haaste on erittäin kova ja luvut hurjia. Me selviämme siitä, kun kaikkien suomalaisten työuria saadaan pidemmäksi alusta, keskeltä ja lopusta. Lisäksi meidän pitää tehdä työmme nykyistä tuottavammin, Rauno Vanhanen muistuttaa."

Voimme tietenkin uneksia, että jokainen maahanmuuttaja työllistyy, eikä yksikään tuo mukanaan yhtään tuottamatonta perheenjäsensä, eikä yksikään saa jälkikasvua. Tulijat ovat kuitenkin pääasiassa kieli- ja ammattitaidottomia, jotka työllistyvät matalapalkka-aloille pääkaupunkiseudulle. Siinäkin tapauksessa nämä heikentävät huoltosuhdetta, sillä pienimmillä palkoilla ei elä. Ainakaan kasvukeskuksissa, joissa halpatyövoimasta on pula. Nämä saavat kuitenkin asumis- ja toimeentulotukea enemmän kuin maksavat veroja. Vaikka miten tätä yhtälöä pyörittelisi, annetuilla tiedoilla laajasta maahanmuutosta ei saada millään tapaa taloudellisesti mielekästä muulle kuin elinkeinoelämälle, jolle iso halpatyövoiman reservi takaa sen, ettei pienimpiä palkkoja ole minkäänlainen tarve nostaa edes sille tasolle, että sillä eläisi ilman sosiaaliavustuksia.

Marsu-uutisiaLauantai 19.04.2008 12:10

Marsesterin laskettu poikimisaika sijoittui välille 18.4-22.4.2008. Ennusmerkit ilmaisivat jo maanantaina, että synnytys tapahtuisi lähiaikoina, joten olin huolissani siitä, ehdinkö ollenkaan paikalle Ikaalisiin näkemään pieniä marsuvaaveja ja olemaan tarpeen tullen apuna kätilöimässä. Torstaina lähdin suoraan töistä yöbussilla Aidan ja marsujen luo viimeisimpänä tietonani se, ettei Marsesteri ollut vielä synnyttänyt. Saavuin perille puolen yön aikaan ja Marsesteri oli vielä yhtenä kappaleena. Heräsin yöllä neljän aikaan ja kävin tarkastamassa Marsesterin tilan. Siellä se kökötti vielä yksin. Yleensä Marsesteri tulee vastaan häkin reunalle pää ojennettuna tapittamaan silmillään, mutta nyt se vain vilkuili kauempaa sille rakennetun tason alta. Makoilin puoliunessa noin tunnin, kunnes havahduin hieman poikkeuksellisiin ääniin häkkien suunnalta. Menin taas katsomaan kännykän antaman valon turvin tilannetta, enkä aluksi huomannut mitään erikoista. Sitten kiinnitin huomion pieneen tummaan nyyttiin Marsesterin vieressä ja kosketin sitä. Se oli märkä ja liikkui vähän. Marsuvaavi! Ei ollut vaikeaa saada Aidaa hereille, vaikka kello oli vasta viisi aamuyöllä. Paremmassa valossa tunnistettiin kolme poikasta, joista ensimmäisenä huomattu ei vaikuttanut kovin vahvalta. Marsesteri näytti osaavan asiansa poikastensa kanssa, joten me menimme keittämään kahvia. Kun palasimme takaisin marsujen luo, laskimme marsuvauvojen määräksi neljä. Vastasyntyneiden marsujen painot olivat välillä 60-90 grammaa.

Marsesteri ja poikaset ovat nyt muuten hyvässä kunnossa, mutta ensimmäisenä syntynyt on vähän heikko, eikä taitaisi selvitä ilman tukiruokintaa tai muita sitä tukevia toimia. Muut kolme sen sijaan ovat varsin reippaita. Nimeämäänkin ollaan jo päästy. Pieni reppanapoika sai nimen Mörssäri tai Monsteri tai Monsterimörssäri. Saa nähdä mikä vakiintuu. Suurin ja virkein poika sai nimen Impaktori ja tyttömarsu nimen Särmäri. Läsinaamaisesta marsusta tuli valloittaja, Conquestori.

Lisää kuvia osoitteessa http://www.nakertaa.net

A-tädillä on asiaaKeskiviikko 16.04.2008 16:00

"Vielä kun puhutaan näistä luvuista, niin yleiset luvut, mitä siis 100 000, 125 000 on Helsingin seudulla puhuttu, että se on se lisääntymistarve… lisätarve. Ja jos ajateltaisiin samalla tavalla kuin tota… Paavo niin ei ollenkaan kannattais suurin piirtein syntyä ja tai sä kyllähän nuori ihminenkin tarvitsee palveluja aina sehän on… Minä en ymmärrä tätä niinku sinun tota logiikkaasi. Mutta nyt meillä on meneillään, meillä on meneillään lupahallintohanke, jonka Riitta tuntee sen siinä valmisteluelimessä. Me olemme asettaneet työryhmän, joka yhdessä muiden ministeriöiden kanssa miettii yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, koska kun meillä on sellainen järjestelmä, että se on työmarkkinat, jotka ratkaisevat, niin ei välttämättä tarvita samoja pälisään.. päiväsääntöjä kuin ne, joilla on entisiä siirtomaita, mutta tällaista valmistelua on meneillään ja ihmiset myöskin tulevat.”

Näin maa(ha)nmuuttoministeri Astrid Thors viikko takaperin A-talkissa. Repikää siitä.
Kansallismielisiä henkilöitä ja tahoja kutsutaan mediassa usein äärioikeistolaisiksi. Ilmeisesti tarkoituksena on lyödä negatiivinen leima, sillä sanan etummaisesta osasta "ääri-" tulee mieleen yksisilmäinen kiihkoilu. Kansallismielisten kutsuminen äärioikeistolaiseksi on paitsi ajattelultaan varsin rajoittunutta, myös väärää.

Varsin perinteisesti, Ranskan suuresta vallankumouksesta lähtien, poliittiset aatteet on aseteltu yksiulotteiselle janalle. Puhutaan oikeistosta ja vasemmistosta. Vähän kehittyneempi malli on kaksiulotteinen, jossa janoina ovat arvot ja talous, joihin suhtautumista arvioidaan sen suhteen, miten liberaaleja tai konservatiivisia ne ovat. Tosiasiassa tämäkin malli on kohtuuttoman yksinkertaistava ja rankasti luokitteleva, sillä mallissa tulisi olla niin monta ulottuvuutta kuin on arvioitavia asioitakin. Isolla kädellä luokittelevat mallit tyydyttävät sellaisten ihmisten tarpeet, jotka haluavat nähdä kaiken mustavalkoisena vastakkainasetteluna ja sellaisten, jotka ovat liian laiskoja ajattelemaan itse asioita ja luomaan omat näkemyksensä niistä. Havaintojen mukaan itsensä janalle asettavat ihmiset ovat valmiita ottamaan ajattelumallikseen sen aatenipun, mitä tarjotaan. Toisin sanoen vasemmistolaiseksi tunnustautuvat esimerkiksi ovat Israelin tilanteen suhteen palestiinalaisten puolella juutalaisia vastaan, vaikka eivät tunne alueen tilannetta nyt, saati sitten siihen johtaneita tapahtumia ja syitä. Näin vain ajatellaan, koska se kuuluu aatteeseen.

Omien havaintojen mukaan joukko kansallismieliset on varsin vaihtelevaa porukkaa. Jos otetaan kaksiulotteinen malli käyttöön, joukko hajaantuisi varsin hyvin molemmilla janoilla. Jos yksiulotteinen vasemmistolaisuus käsitettäisiin samaksi kuin työväenaate, osa kansallismielisistä olisi vasemmistolaisempia kuin Suomen kommunistinen puolue. Melko suuri osa nimittäin vaikuttaa olevan sitä mieltä, että työmies on palkkansa ansainnut, sillä työväki on se tukipilari, jolla kansakunta seisoo ja jonka työstä elää koko kansa ja yhteiskunta. Itse lukeudun tähän joukkoon. SKP ja myös Vasemmistoliitto sekä paljolti myös SDP eivät ole niinkään työläisen asialla, vaan työläisen leipää syövien loisten ja erilaisten vähemmistöryhmien asialla. Tämäkin vain näennäisesti, sillä osa tavoitteista loppujen lopuksi onnituessaan johtaa sortoon vähemmistöjä kohtaan.

Tässä valossa minun on todella vaikea nähdä kansallismielisiä äärioikeistolaisina. Suhtautuminen isänmaahan on yksi ulottuvuus aatteita kuvaavassa moniulotteisessa mallissa ja sen kansaan toinen.
Luulin tänään, että joku on erehtynyt päivästä. Että joku kuvittelee nyt olevan aprillipäivä 1.4.

Kerronpa ensin vähän taustaa. Kiinteistöpalvelualan tes-neuvotteluissa saatiin syksyllä kaksivuotinen sopimus, joka piti sisällään kolme palkankorotusta. Näistä suurin, 4,3%, oli määrä astua voimaan 1.5.2008. Tämän oli määrä olla näistä suurin ilmeisesti siitä syystä, että vuodelle 2008 on ennustettu inflaatiopiikkiä, jota tämä korotus kompensoisi työntekijöiden kukkaroissa. Käytännössä tämä prosenttiosuus vastaa reilun kolmen sentin korotusta perustuntipalkkoihin. Lisäksi sovittiin, että käyttöön otetaan uusi palkkausjärjestelmä, joka ottaa paremmin huomioon työtehtävän vaativuuden sekä työntekijän koulutuksen. Järjestelmän oli tarkoitus olla sellainen, ettei kenenkään palkka laske, mutta koulutettujen ja vaativissa tehtävissä työskentelevien siivoojien palkka nousisi.

26.3 tuli uutinen, jonka mukaan neuvottelut uudesta sopimusjärjestelmästä ovat katkenneet tuloksettomina. Työnantajaliitto Kiinteistöpalvelut ry esitti sellaista mallia uudeksi palkkausjärjestelmäksi, joka olisi sovitun tavoitteen vastaisesti laskenut palkkoja poistamalla nykyiseen palkkaukseen kuuluvia lisiä. Kiinteistöpalvelualan sopimusalatoimikunta esitti yksimielisesti hallitukselle työnantajan esityksen hylkäämistä ja PAMin hallitus päätti hylätä työnantajaliiton "tarjouksen".

Tänään Kiinteistöpalvelut ry:n toimitusjohtaja ja varatuomari Pia Gramén ilmoitti yksipuolisesti, ettei syksyllä sovittuja palkankorotuksia 1.5.2008 makseta. Hänen mukaansa korotuksia ei tarvitse maksaa, koska sovintoa uudesta palkkausjärjestelmästä ei tullut. Näin huolimatta siitä, että tasokorotukset ja uusi palkkausjärjestelmä ovat, tai olivat ainakin syksyllä kaksi aivan eri asiaa. Gramén on sitä mieltä, että tämä korotus kuuluu uuteen palkkausjärjestelmään, joka nostaa joidenkin palkkoja, toisien pitää entisellään. Tyhmempikin kuin varatuomari varmaan ymmärtää, että yleiskorotus ja vain joidenkin palkkoja nostava korotus ei ole sama asia.

Kyse on vain kolmesta sentistä tunnilta, suurin piirtein inflaatiota vastaavasta summasta. Kolme senttiä on pieni summa, joskin se saattaa olla iso sellaiselle, joka työskentelee kaikkein surkeimmin palkatulla alalla. Surkeimmin siitä huolimatta, että siivoojan työ pitää sisällään raskasta fyysistä työskentelyä usein minuuttiaikataululla, melu- ja kemikaalialtistuksessa, ergonomisesti huonoissa oloissa ja joskus jopa jatkuvan vähättelyn ja halveksunnan kohteena.

Elinkeinoelämä valittaa huutavaa työvoimapulaa palvelualoilla etenkin kasvukeskuksissa ja vaatii jopa satojen tuhansien maahanmuuttajien värväämistä. Nämä tulisivat luonnollisestikin kehitysmaista. Suomessa on samaan aikaan valtaisa työttömyys. Työttömät eivät hakeudu näihin töihin, koska palkka on niin huono, ettei sillä elä. Työnantajataho ilmeisesti luottaa siihen, että kehitysmaista haalittu työvoima tekee töitä kehitysmaan palkkatasolla. Ja miksi ei luottaisi? Juurihan on uutisoitu, että suuri osa maahanmuuttajista tekee töitä paljon tessiä alemmalla palkalla. Lisäksi maahanmuuttajien määrän kasvaessa yli äyräiden on huoltotaseen pitämiseksi kohtuullisena sosiaalietuuksia kavennettava huomattavasti. Tämä tuo enemmän väkeä työvoimaan pienemmällä palkalla, niin maahanmuuttajia kuin myös kantaväestöäkin. Tuloksena on hyvinvointiyhteiskunnan romahtaminen.